30.10.2013

maalle vai lähiöön?

Oon ravannut viikon sisällä useamman asunnon väliä. Kaupungissa, lähiössä, maaseutulähiössä, vielä enemmän kaupungissa ja niin maalla, ettei yöllä ulkona ollessa näe metriä kauemmaksi. Kävin _salaa_kääntymässä yhden sellaisen talon liepeillä, joka herätti taannoin meidän kiinnostuksen. Oli vähän ex tempore teko, mutta talo sijaitsi 3km päässä vanhempien talolta jonne olin valmiiksi matkalla, joten miksipä ei tekisi pikkupikku sniikkausta samalla. Talo oli itsessään upea jo kuvia katsellessa, ei siinä mitään, mutta rakastuin palavasti pihapiiriin ja näkymiin. Rinnetalolta näkyy peltoa ja metsää pitkälle horisonttiin. Välittäjän mukaan naapurit kyllä näkyy, mutta aika heikohkosti. Eivät ainakaan häiritsisi (miehelle iso plussa). Ajoin erinäisten hevoshakojen ja lehmätilojen ohi, saavuin tien päähän, ja siellä se häämötti. Monen sadan metrin semivetinen ja kuoppainen hiekkatie vei pienen kukkulan päälle, ja puiden läpi pilkotti tutun talon ääriviivat. Jotenkin mieleen tuli Humiseva Harju, heh. 

Olihan se todella näyttävä pihapiiri, mutta lokakuun lopun pimeys ja vesisade toi sopivasti realiteetteja itselle. Haluanko oikeasti muuttaa niin maalle, että naapuria ei melkein näy ja pimeys on ihan järkyttävän pimeää? Tulisiko sieltä lähdettyä koskaa pois, vai olisiko edessä joku Hohdon uudelleenfilmatisointi IRL? Mites lasten kuljettaminen? Espooseen ajaa 25 min talvinopeuksilla, ei sinänsä paha. Mä vertaan aina siihen, miten kauan julkisilla joutuu tönöttämään lyhyitäkin matkoja. En ollut sillä hetkellä kuitenkaan älyttömän otettu ajatuksesta synkkä maaseutu ja me. Kaksin. Suurimman osan ajasta. Mies The Kotihiiri varmaan tykkäisi. Jos se saisi päättää, meillä olis oma aidattu metsä ja raatelukoira portilla. Se olisi sopiva privacyn taso! Meillä olisi ollut mahdollisuus mennä näyttöön torstai aamuna, mutta tyyppi palaa työmatkalta vasta päivemmällä. No, pitää miettiä... 


^ lumimaisemassa kaikki on nättiä.... :/ näin tän kuvan sattumalta Pinterestissä, ja fiilis oli jotenkin sama!

Ajoin porukoiden luo ja totesin, että tutun, rakkaan metsäisen pihan fiilis oli pimeässä ja sateessa aika karmiva. Mä en juurikaan pelkää mitään, mutta se pimeys oli jo creepya. Koirakaan ei lämmennyt pissareissuihinsa. Eilen aamulenkillä talsittiin pikkumatka kuraisella tiellä ja ihasteltiin hevosia. Totesin, että sellainen ei mua haittaa. Nihkeä keli on ihan fine, mutta se sysipimeä metsä...oon lukenut ehkä liikaa Stephen Kingiä tai sitten se on vaan evolutiivinen jäänne. Tai ehkä kuitenkin ihan maalaisjärkeä :D Mietin, että kolmisen kuukautta vuodesta se olisi juuri tällaista. Onhan meillä tälläkin hetkellä omakotitaloelämää, pimeyttä ja märkyyttä, mutta kumpaankin naapuritaloon on ehkä vaan 10m välimatka. Jotenkin se tuntuu omalla tavallaan ihan turvalliselta. Tää toinen asunto, jota käytiin silloin taannoin katsomassa, oli jollain tavalla mulle ehkä enemmän mieleen. Sijainniltaan. Lähempänä Helsinkiäkin, julkiset menee melkein vierestä. Siinä sosiaalinen elämä olisi ihan toisella tolalla. Voi kuitenkin hyvin olla, että kumpikaan näistä asunnoista ei ole se meidän, vaan jotain parempaa on tulossa. Siihen asti, Espoossa on hyvä olla :) Cityyn me ei haluta. Kriteerit:

  • Pitää olla iso piha, metsää ja ehkä vähän lande meininki. Kun nämä valitsee, valitsee toki myös pimeyden! 
  • Neliöitä olis kiva olla enemmän kuin nykyisessä (reiska 100m2), mutta ei välttämättä ihan kauheasti. Meitä on kuitenkin kaks suurimman osan ajasta. Tila on toki aina kivaa, ei siinä...mutta ei ihminen oikeasti tarvitse tilaa. Varsinkin, jos tykkää hengaa ulkona kuten mä. 
  • 50-60km Helsingistä alkaa olla maksimi

Mua kiinnostaa bloggaajien asuntopohdinnat aina, mutta en tiedä onko tämäntyyppinen ajatustulva kenenkään mielestä mielekästä, heh. Ei kai sen nyt niin väliä. Kommentoikaa pliis jos haluutte, olis tosi mielenkiintoista kuulla kriteerejä kodille! Nykyiselle tai tulevalle. Ja aina saa haaveilla :)

Ps. Uskomaton viikko, niin paljon tapahtunut kaikkea! Eilen oli mm. 2,5h työhaastis. Nyt jää omaan harkintaan, että lähdenkö messiin yhteen mielenkiintoiseen projektiin ja kuinka suurella intensiteetillä. Vähän jänskättää, mutta ehdot stämmäis just mun toiveisiin. Taidan lähteä <3 Tänään tapasin heti aamusta erästä ihanaa bloggaajarouvaa (huutakaa avokadopasta!), yhteistyön merkeissä. Tämä ei liity muhun tai tähän blogiin, puhtaasti työjuttuihini.

Pps. Ajattelin alkaa tekemään välillä vlogeja tänne. Kirjoittaminen on kivaa, mutta videolla saa vaan tuotua niiiiiin paljon enemmän asiaa. Tykkään sitäpaitsi itse vlogeista tosi paljon. 

28.10.2013

Nykyisestä treenistä ja tavoitteista

Mun edellisen kahden viikon treenipäiväkirja näyttää seuraavanlaiselta:

MA   ihana maastojuoksuyritys, joka kuitenkin päättyi kaatumiseen - 20 min. MURRRR.
TO   1h reipasta maastoa / juoksu hiekkatiellä
PE   1.10 powerwalk maastossa (ei siis juoksuaskelia, mutta syke ylhäällä koko ajan)
LA   (skidien kanssa metsässä, ei varsinaista treeniä)
SU   50 maastojuoksu

TI     Kevyt maastojuoksu 40 min, väsähtänyt olo...(selittyi seuraavan aamun kurkkukipuun heräämiseen)
KE   35 min kävely piskin kanssa asfalttiteitä, illalla puolisen tuntia lihaskuntoilua telkan edessä
TO    metsäravailu 35 min (hieman nuhaisna)
PE    metsäravailu 40 min (edelleen vähän puolikuntoinen olo...)
LA   30 min kävely, pyrähtelyitä ja sivukyykkyjä koirien juostessa hiekalla
SU   45 min maasto kevyesti juosten

Nuhaviikko rauhoitti lenkkien pituutta ja intensiteettiä. Loppuviikkoa kohden olin jo varma, että flunssa ei iskekään, ja kroppakin jaksoi jo erilailla. En pidä siitä voimattomasta olosta, mikä kropalla flunssaa vastaan taistellessaan on, mutta se on toki pakollinen käsky ottaa iisimmin. Tämä aamu alkoi taas normaalilla vajaan tunnin juoksulla. Mä saan NIIN paljon enemmän motivaatiota ja kiksejä metsästä - vuoronperään saa hyppiä, kiivetä kaikin voimin, tasapainoilla ja pyrähdellä eteenpäin. Ja Navigaattori on aina hyvää seuraa <3


^ Nakki venaa rinteessä mamaa, jolla on toistaiseksi hitaampi vauhti kuin AD/HD terrieriurheilijalla. Toi näyttää niin paljon loivemmalta kuvassa...!


Lihaskunnon tekeminen ei motivoi YHTÄÄN. Mulla on suorastaan aversio siihen :D ajattelin kuunnella kroppaa nyt hetken, ja keskittyä aerobiseen. Toi metsäravaus on kuitenkin monipuolista lihastreeniäkin lihaksille...ainoa, mikä ei saa juurikaan aktivointia, on kädet. Eli ehkä mä voisin alkaa tsemppaamaan itseäni yläkropan lihastreenin suhteen :) Sykemittaria en enää treenatessa käytä. Luotan mututuntumaan, ja pyrin pitämään huolta, että pk-aluetta tulee lenkillä enemmän, kuin vk:ta. Kalliota kiivetessä ja ylämäessä syke toki nousee reippaasti. Mutta se on ok, tekee tosi hyvää kunnon kehittymiselle, kun pääsee hapenkuljetuskoneistot kunnolla töihin!

Tavoitteena on jatkaa suurinpiirtein samaa tahtia. Koira ei hirveästi diggaa juosta asfaltilla, mutta koitan totuttaa sitä enemmän ja enemmän myös siihen, että juostaisiin teitä pitkin. Talven kannalta se on ihan hyvä. Ja silloin me voidaan hajoittaa päivittäisiä juoksuja esimerkiksi 40min aamulla + 20 min illalla -muotoon.
Ajattelin ottaa viikkoon myös yhden pidemmän ja rauhallisemman hölköttelyn. Ja sit sitä lihashuoltoa....äh...Niin! Ja jos sitä kouluratsastusta saisi edes kerran kahteen viikkoon...(tää on rahakysymys, yksityis- ja pienryhmätunnit on aika hintavia).


27.10.2013

viikkokatsaus

Viikkokatsauksen kuvasisällöstä vastaa tällä kertaa katti, eli Mr.T. Meillä on kiva yhteisen historian aloitus tän eläimen kanssa. Oon saattanut kertoakin aiemmin? Eniveis, pari vuotta takaperin heräsin bileiden jälkeisenä aamuna siihen, että Mr.T makoilee mun rintakehälläni. Kehräten ja tuijottaen syvälle silmiin. Mies totesi, että ei liene misse tehnyt ennen kenellekään niin. Tunnistikohan hän etukäteen tulevan asuinkumppaninsa? 





Edit - tätä kirjoittaessa yleensä laiskanpulskea kissanvanhus hyppäsi mouruten pihan oven karmiin roikkumaan. Okei.

En muista alkuviikosta juuri mitään. Taisi olla aika täyttä päivää. Miäs otti ja läks kahdenkymmenen asteen lämpöön (buu) tekemään bisnestä (jee!varhaiseläke here we come!), nuorikko ja elikot jäivät nauttimaan arjen harmaudesta. Mun kannaltani tämä tarkoitti yhäti pidempää päivää ja loppuviikon lyhyttä työreissua. Myönnettäköön, että väsymyksen taso oli sen suuruinen, että lauantaille ja sunnuntaille sovitut menot ei olisi automaattisesti paljoa napanneet. Olisin halunnut maata sohvalla peiton sisällä kaalikääryleasennossa, Hemlock Grovea katsellen. Tänä aamuna siihen olikin sitten aikaa, koska - kiitos kellojen siirtämisen - mä taisin olla ensimmäistä kertaa jalkeilla viiden ja kuuden välissä.


Ei silti auttanut muu kuin suunnata kohti sosiaalismenoja. 

Lähtö vol 1 - tyttöjenilta. Kannatti, virkisti henkisesti. 
Lähtö vol 2 - musiikkitreenit Ihmekaksosten kanssa. Kannatti, virkisti henkisesti. Kumma juttu, että kuinka paljon tahansa ankeloitsee liikkeellelähtemistä, niin viimeistään mikki kädessä unohtuu arki. Ja kun saa tehdä asioita hyvien ihmisten kanssa. 

Mulla olisi vaikka kuinka paljon asiaa. Ehkä näistä asioista tulee kuitenkin oma postauksensa.

EDIT: Mä huomaan, kuinka paljon mä kirjoitan tästä mun kiireestä ja loputtomista to-do -listoista. Sitä ei ole tarkoitus jatkaa :) Mä haluan elää niin kuin opetan, ja siihen ei kyllä kuulu itsensä uuvuttaminen ja kaikenlainen liikaa tekeminen. Luonnollisesti tämä teema on ollut omassa elämässä ja jopa parisuhteessa suurennuslasin alla jo muutaman viikon ajan. Mä en ole kuitenkaan löytänyt vielä mitään konkreettista ratkaisua tähän ongelmaan. En anna periksi, vaan jatkan sen etsimistä! Mä uskon edelleen voimakkaasti vetovoiman lakin (ihan vaan kokemuksen kautta), ja uskon, että stopin laittaminen omalle kiireelle ja sen aiheuttamalle negatiivisten asioiden kierteelle auttaa jo itsessänsä kutsumaan luo hyviä ratkaisuja. Jos teema kiinnostaa, niin suosittelen kuuntelemaan YouTubesta Marianne Williamsonin ajatuksia - tai vaikka ostamaan hänen kirjojansa. Moni hänen ajatuksensa on sitä samaa asiaa, mitä itse koulutan ja kirjoitan. Jostain syystä tän kaiken kiireen keskellä en ole muistanut tärkeintä koutsin sääntöä - ole jatkuvasti itse opetettavana!!!! Menen siis itseeni, ja vietän tämän sunnuntai-illan kuunnellen Mariannen ajatuksia <3



25.10.2013

polkkainspiskuvia

Ihan vaan, koska mun frisyyri kaipaa kipeästi väriä ja saksia.
Alin ja viimeinen on tämänhetkinen tilanne, tosin mulla taitaa olla pidempi...wau! Luonnonkihara pukkaa todella vahvasti esiin, ja kuivan pintakerroksen alla muotoutuu voimakkaita korkkiruuvikiharoita. Seitsemän sentin päästä tilanne on oikein hyvä, mutta nyt tää on vähän omituinen aukipidettäväksi malliksi. 

Mutta kuvitelkaapa ex-poikatukan riemu, kun muutaman vuoden jälkeen hiuksia pystyy pitämään NUTTURALLA <3

21.10.2013

maanantaimania

Onkohan kellään muulla kokemusta ilmiöstä, josta mä kärsin viikottain. Maanantaimaniasta. Hieno, hieno termi. Maanantai on mulle se päivä, kun tyypillisesti väsytän itseni tekemällä KAIKKI rästihommat ja tän-haluan-saada-pois-jaloista -hommat. 

Kahteentoista mennessä olin onnistunut soittamaan vakuutusyhtiöön, koodaamaan nettisivuja, siirtelemään domaineja, kirjoitettua työmaileja, luettua blogeja, syömään muutamaan otteeseen, koska outo nälkäilmiö nimeltä kaloritjäimetsään vaivaa alati. 

Ja jos nyt oikein tunnustuspäälle rupean, niin lopetin eilen töiden tekemisen öbaut kahdentoista kieppeillä. Rupesin kehittämään uutta nettisivustoa ja yllättäen siinä meni tunti jos toinenkin. Tämän jälkeen hengailtiin siipan kanssa vielä pari tuntia, öhöm. Koira herätti kuudelta ja herätyskello puoli kasi. Kauppareissulla meni kaksi tuntia ja koiran toppahaalarin sai edullisesti, vain kolmellakympillä (koirien vaatteet on ihan törkeän hintaisia, ei mitään järkeä!). Siinä lukuja tältä päivältä.

Ollaan yritetty soittaa ristiin rastiin välittäjän, siipan ja itseni kesken. Kuumottavaa. Me kumpikin ihan tosissamme haluttaisiin se kämppä. Yhteenkään niin hyvään ja mielenkiintoiseen kokonaisuuteen en oo törmännyt sittemmin, vaikka lähiseutujen myynnissä olevia taloja on tullut käytyä läpi varmaan moooonia kymmeniä. 

Mieli on hassu eläin, se alkaa heti haaveilemaan ja rakentelemaan haavekuvia haavepaikkaan. Haavekuvien intensiteettiin vaikuttaa toki myös se fakta, että uusi kämppä tarkoittaisi myös lisää eläimiä! Oih! Kauhean hiljaistahan meillä täällä on. Hyvä kuitenkin elää tässä ja nyt. Keittää esimerkiksi teetä. Adios :)

Pari söpöä Pinterestkuvaa loppuun.



20.10.2013

maastojuoksua, shampanjaa ja hepoajatuksia


Mulla oli tosi kiva viikonloppu. 
Perjantaina käytiin luksustreffeillä. Etanoita ja JumaltenJuomaa. Mulla oli sukkahousut ja saappaat, ei trikoita ja Nikeja.
Lauantaina omia ja veljen lapsia vilisi jaloissa.
Tänään mä olen tehnyt ahkerasti töitä.


Ja juossut oon!
Voi pojat, mikä lenkkiviikko - neljä, viisi maastojuoksua/muuten-vaan-metsässä-rytyämistä-ja-kiipeilyä.
Olen addiktoitunut ja rakastunut ja ostamassa talvijuoksukenkiä. Saa vinkata jos tietää moisista. 
Viimeiseksi nukahtaessa ja ensimmäisenä aamulla mun ajatuksina oli maastojuoksu. 

Maastojuoksu. 

No oon mä hevosiakin miettinyt. 
Ja sitä, jos pääsis ensi viikolla aloittamaan valmennuksessa käymisen. 




Ylläoleva kuva ei valitettavasti liity viikonloppuun mitenkään, se on mun mielestä vaan tosi kiva. Varsa ja kaikkea! 

Mies mainitsi jotain parishilttonista. En tajuu.

/This weekend: date-night, kids, animals, lots of noise, lots of kids and noise, lots of trek running...and you know what, I´m hooked. Like, totally hooked. About the horsie pic - hubby said I look Parishiltonish. No kidding!/

14.10.2013

tää maanantai ei ollut mun

Kello puoli kolmeen asti kaikki oli hyvin, lähes täydellisesti. Aamu oli vähän rauhallisempi, reissustaan yömyöhään saapunut siippa lähti töihin vasta ysin jälkeen (kandee olla pomo näemmä).Kuvailin kivoja blogijuttuja. Sain paljon aikaiseksi työrintamalla. Alaston koirani halusi vapaaehtoisesti ulos ja niinhän me ihailtiin tuossa lähipuistikossa lehtiä ja kaivettiin kuoppia maahan. Ei ollut kiire, aivot pelasi hyvin. Illaksi oli edessä kundaliinijoogatunti. 

Sitten tähdet vaihtoivat paikkaansa, ja minä suuni asentoa. Ensiksi tuli mutkia matkaan kämppäasioissa. Omissa onneksi, eikä välttämättä mitään lopullisen pahaa. Tarpeeksi kuitenkin aiheuttamaan ahristuksen. Sitten tuli viesti toimistolta, että mun potentiaalinen ensimmäinen ulkomaankuvauskeikkani kaatunee selkätatskoihin. Tätä osasin odottaa, mutta alahuuli alkoi silti väpättämään. Pakko hyväksyä, että tämä on kulttuurijuttu - japanilaisessa kulttuurissa tatuoinneilla on todella paljon negatiivisempi katku kuin täällä länsimaissa. Ymmärtäähän tuon! Äyräät menivät kuitenkin yli, ja seuraavaksi kyseenalaistin jo koko ammatillisen identiteettini. Enkä todellakaan mallintöihin liittyen, vaan ihan kaiken, heh. Se tunne, kun IHAN kaikki kaatuu yhtäkkiä päälle...! 

Lähdin semi-itkien Valintataloon shoppailemaan täysin randomeita ruoka-aineita, päärynää ja kahvia, ihan vaan tehdäkseni jotain proaktiivista noin niin kuin murjottamisen sijaan. Himaan päästyä lenkkitamineet niskaan ja maastojuoksemaan The Navigaattorin kanssa. Viitisentoista minuuttia jolkoteltuani iloisna lumoavan kauniissa metsässä kompastun klassisesti maassa törröttävään oksaan ja lennän polvi edellä toisten oksien päälle. Ilmalennon aikana ehdin miettiä ihmeen paljon, kuten esimerkiksi sitä, että entäs jos en pääsekään pitkään aikaan treenaamaan, mitä jos sattuu pahemmin....Hetken maassa itkettyäni (kipu meets turhautuminen) totesin, että kova kohta luuta otti näppärästi vastaan ja pystyn kävelemään kotiin. Ensin otin kuitenkin kuvan somea varten. Tietty. Eniten turhautti se, että lenkki jäi lyhyeen. Polvi on pikkuisen kipeä ja turparullalla mutta olis kyllä voinut käydä niin paljon pahemmin!!!! Huh mikä helpotus. Taas kerran saa olla kiitollinen siitä, että joka paikka on ehjänä ja pystyy treenaamaan. Ei ole mikään itsestäänselvyys. 

Joskus nää päivät on tällaisia. Ilta oli kuitenkin ihan hyvä. Mies piirsi ulkosynnyttimen mun polvilaastariin. 

Pari kuvaa loppuun. Ei mitään ihmeellisiä, otoksia perusarjesta. Mun piti ottaa tänään asukuvia tossa kauniilla pihalla, mutta meni fiilis. Huomenna uus yritys!

banaani-lehtikaali-puolukka-mustikka-chia -smoothie

ainoa puhdas kahvimuki oli piilosuomenruotsalaisen isukin, join siitä silti


"äiti mitä sä teet?"


teetä ja gingeriä