Kello puoli kolmeen asti kaikki oli hyvin, lähes täydellisesti. Aamu oli vähän rauhallisempi, reissustaan yömyöhään saapunut siippa lähti töihin vasta ysin jälkeen (kandee olla pomo näemmä).Kuvailin kivoja blogijuttuja. Sain paljon aikaiseksi työrintamalla. Alaston koirani halusi vapaaehtoisesti ulos ja niinhän me ihailtiin tuossa lähipuistikossa lehtiä ja kaivettiin kuoppia maahan. Ei ollut kiire, aivot pelasi hyvin. Illaksi oli edessä kundaliinijoogatunti.
Sitten tähdet vaihtoivat paikkaansa, ja minä suuni asentoa. Ensiksi tuli mutkia matkaan kämppäasioissa. Omissa onneksi, eikä välttämättä mitään lopullisen pahaa. Tarpeeksi kuitenkin aiheuttamaan ahristuksen. Sitten tuli viesti toimistolta, että mun potentiaalinen ensimmäinen ulkomaankuvauskeikkani kaatunee selkätatskoihin. Tätä osasin odottaa, mutta alahuuli alkoi silti väpättämään. Pakko hyväksyä, että tämä on kulttuurijuttu - japanilaisessa kulttuurissa tatuoinneilla on todella paljon negatiivisempi katku kuin täällä länsimaissa. Ymmärtäähän tuon! Äyräät menivät kuitenkin yli, ja seuraavaksi kyseenalaistin jo koko ammatillisen identiteettini. Enkä todellakaan mallintöihin liittyen, vaan ihan kaiken, heh. Se tunne, kun IHAN kaikki kaatuu yhtäkkiä päälle...!
Lähdin semi-itkien Valintataloon shoppailemaan täysin randomeita ruoka-aineita, päärynää ja kahvia, ihan vaan tehdäkseni jotain proaktiivista noin niin kuin murjottamisen sijaan. Himaan päästyä lenkkitamineet niskaan ja maastojuoksemaan The Navigaattorin kanssa. Viitisentoista minuuttia jolkoteltuani iloisna lumoavan kauniissa metsässä kompastun klassisesti maassa törröttävään oksaan ja lennän polvi edellä toisten oksien päälle. Ilmalennon aikana ehdin miettiä ihmeen paljon, kuten esimerkiksi sitä, että entäs jos en pääsekään pitkään aikaan treenaamaan, mitä jos sattuu pahemmin....Hetken maassa itkettyäni (kipu meets turhautuminen) totesin, että kova kohta luuta otti näppärästi vastaan ja pystyn kävelemään kotiin. Ensin otin kuitenkin kuvan somea varten. Tietty. Eniten turhautti se, että lenkki jäi lyhyeen. Polvi on pikkuisen kipeä ja turparullalla mutta olis kyllä voinut käydä niin paljon pahemmin!!!! Huh mikä helpotus. Taas kerran saa olla kiitollinen siitä, että joka paikka on ehjänä ja pystyy treenaamaan. Ei ole mikään itsestäänselvyys.
Joskus nää päivät on tällaisia. Ilta oli kuitenkin ihan hyvä. Mies piirsi ulkosynnyttimen mun polvilaastariin.
Pari kuvaa loppuun. Ei mitään ihmeellisiä, otoksia perusarjesta. Mun piti ottaa tänään asukuvia tossa kauniilla pihalla, mutta meni fiilis. Huomenna uus yritys!
banaani-lehtikaali-puolukka-mustikka-chia -smoothie
ainoa puhdas kahvimuki oli piilosuomenruotsalaisen isukin, join siitä silti
"äiti mitä sä teet?"
teetä ja gingeriä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentointi on blogin pitämisen suola, kiitos!