viikkokatsaus

Viikkokatsauksen kuvasisällöstä vastaa tällä kertaa katti, eli Mr.T. Meillä on kiva yhteisen historian aloitus tän eläimen kanssa. Oon saattanut kertoakin aiemmin? Eniveis, pari vuotta takaperin heräsin bileiden jälkeisenä aamuna siihen, että Mr.T makoilee mun rintakehälläni. Kehräten ja tuijottaen syvälle silmiin. Mies totesi, että ei liene misse tehnyt ennen kenellekään niin. Tunnistikohan hän etukäteen tulevan asuinkumppaninsa? 

Edit - tätä kirjoittaessa yleensä laiskanpulskea kissanvanhus hyppäsi mouruten pihan oven karmiin roikkumaan. Okei.

En muista alkuviikosta juuri mitään. Taisi olla aika täyttä päivää. Miäs otti ja läks kahdenkymmenen asteen lämpöön (buu) tekemään bisnestä (jee!varhaiseläke here we come!), nuorikko ja elikot jäivät nauttimaan arjen harmaudesta. Mun kannaltani tämä tarkoitti yhäti pidempää päivää ja loppuviikon lyhyttä työreissua. Myönnettäköön, että väsymyksen taso oli sen suuruinen, että lauantaille ja sunnuntaille sovitut menot ei olisi automaattisesti paljoa napanneet. Olisin halunnut maata sohvalla peiton sisällä kaalikääryleasennossa, Hemlock Grovea katsellen. Tänä aamuna siihen olikin sitten aikaa, koska - kiitos kellojen siirtämisen - mä taisin olla ensimmäistä kertaa jalkeilla viiden ja kuuden välissä.

Ei silti auttanut muu kuin suunnata kohti sosiaalismenoja. 

Lähtö vol 1 - tyttöjenilta. Kannatti, virkisti henkisesti. 

Lähtö vol 2 - musiikkitreenit Ihmekaksosten kanssa. Kannatti, virkisti henkisesti. Kumma juttu, että kuinka paljon tahansa ankeloitsee liikkeellelähtemistä, niin viimeistään mikki kädessä unohtuu arki. Ja kun saa tehdä asioita hyvien ihmisten kanssa. 

Mulla olisi vaikka kuinka paljon asiaa. Ehkä näistä asioista tulee kuitenkin oma postauksensa.

EDIT: Mä huomaan, kuinka paljon mä kirjoitan tästä mun kiireestä ja loputtomista to-do -listoista. Sitä ei ole tarkoitus jatkaa :) Mä haluan elää niin kuin opetan, ja siihen ei kyllä kuulu itsensä uuvuttaminen ja kaikenlainen liikaa tekeminen. Luonnollisesti tämä teema on ollut omassa elämässä ja jopa parisuhteessa suurennuslasin alla jo muutaman viikon ajan. Mä en ole kuitenkaan löytänyt vielä mitään konkreettista ratkaisua tähän ongelmaan. En anna periksi, vaan jatkan sen etsimistä! Mä uskon edelleen voimakkaasti vetovoiman lakin (ihan vaan kokemuksen kautta), ja uskon, että stopin laittaminen omalle kiireelle ja sen aiheuttamalle negatiivisten asioiden kierteelle auttaa jo itsessänsä kutsumaan luo hyviä ratkaisuja. Jos teema kiinnostaa, niin suosittelen kuuntelemaan YouTubesta Marianne Williamsonin ajatuksia - tai vaikka ostamaan hänen kirjojansa. Moni hänen ajatuksensa on sitä samaa asiaa, mitä itse koulutan ja kirjoitan. Jostain syystä tän kaiken kiireen keskellä en ole muistanut tärkeintä koutsin sääntöä - ole jatkuvasti itse opetettavana!!!! Menen siis itseeni, ja vietän tämän sunnuntai-illan kuunnellen Mariannen ajatuksia <3