Mun edellisen kahden viikon treenipäiväkirja näyttää seuraavanlaiselta:
MA ihana maastojuoksuyritys, joka kuitenkin päättyi kaatumiseen - 20 min. MURRRR.
TO 1h reipasta maastoa / juoksu hiekkatiellä
PE 1.10 powerwalk maastossa (ei siis juoksuaskelia, mutta syke ylhäällä koko ajan)
LA (skidien kanssa metsässä, ei varsinaista treeniä)
SU 50 maastojuoksu
TI Kevyt maastojuoksu 40 min, väsähtänyt olo...(selittyi seuraavan aamun kurkkukipuun heräämiseen)
KE 35 min kävely piskin kanssa asfalttiteitä, illalla puolisen tuntia lihaskuntoilua telkan edessä
TO metsäravailu 35 min (hieman nuhaisna)
PE metsäravailu 40 min (edelleen vähän puolikuntoinen olo...)
LA 30 min kävely, pyrähtelyitä ja sivukyykkyjä koirien juostessa hiekalla
SU 45 min maasto kevyesti juosten
Nuhaviikko rauhoitti lenkkien pituutta ja intensiteettiä. Loppuviikkoa kohden olin jo varma, että flunssa ei iskekään, ja kroppakin jaksoi jo erilailla. En pidä siitä voimattomasta olosta, mikä kropalla flunssaa vastaan taistellessaan on, mutta se on toki pakollinen käsky ottaa iisimmin. Tämä aamu alkoi taas normaalilla vajaan tunnin juoksulla. Mä saan NIIN paljon enemmän motivaatiota ja kiksejä metsästä - vuoronperään saa hyppiä, kiivetä kaikin voimin, tasapainoilla ja pyrähdellä eteenpäin. Ja Navigaattori on aina hyvää seuraa <3
^ Nakki venaa rinteessä mamaa, jolla on toistaiseksi hitaampi vauhti kuin AD/HD terrieriurheilijalla. Toi näyttää niin paljon loivemmalta kuvassa...!
Lihaskunnon tekeminen ei motivoi YHTÄÄN. Mulla on suorastaan aversio siihen :D ajattelin kuunnella kroppaa nyt hetken, ja keskittyä aerobiseen. Toi metsäravaus on kuitenkin monipuolista lihastreeniäkin lihaksille...ainoa, mikä ei saa juurikaan aktivointia, on kädet. Eli ehkä mä voisin alkaa tsemppaamaan itseäni yläkropan lihastreenin suhteen :) Sykemittaria en enää treenatessa käytä. Luotan mututuntumaan, ja pyrin pitämään huolta, että pk-aluetta tulee lenkillä enemmän, kuin vk:ta. Kalliota kiivetessä ja ylämäessä syke toki nousee reippaasti. Mutta se on ok, tekee tosi hyvää kunnon kehittymiselle, kun pääsee hapenkuljetuskoneistot kunnolla töihin!
Tavoitteena on jatkaa suurinpiirtein samaa tahtia. Koira ei hirveästi diggaa juosta asfaltilla, mutta koitan totuttaa sitä enemmän ja enemmän myös siihen, että juostaisiin teitä pitkin. Talven kannalta se on ihan hyvä. Ja silloin me voidaan hajoittaa päivittäisiä juoksuja esimerkiksi 40min aamulla + 20 min illalla -muotoon.
Ajattelin ottaa viikkoon myös yhden pidemmän ja rauhallisemman hölköttelyn. Ja sit sitä lihashuoltoa....äh...Niin! Ja jos sitä kouluratsastusta saisi edes kerran kahteen viikkoon...(tää on rahakysymys, yksityis- ja pienryhmätunnit on aika hintavia).
Saaks terrierit jo kirmata noin pieninä siis? Muistelen vaan, että ku porukkain piski oli pikuinen, siinä oli jotain rajoituksia.. ettei saanu juoksuttaa vielä johonki ikään asti kovin paljon, tais liittyä jotenki luihin? Sillä kyllä lenkkeilyinto oli suurimmillaan silloin pienenä, nykyään käyttää lähinnä 4-pistejarrua kun huomaa et joutuu urheileen..
VastaaPoistaTiettyjen isompien rotujen kanssa suositellaan myöhempää lenkkeilyn aloittamista, ja jättirotujen (esim tanskisten) kanssa niin täytyy tehdä. Isoilla se kasvupyrähdys on niin valtavaa yli puolvuotiaaks asti, ottaa lonkkiin liika liikunta. Ton mun pikkuterrierin kanssa täytyy muistaa myös,että ravaaminen ja juokseminen on sille luontainen etenemistahti,toisin kuin emännälle :D mun lonkat on siis kovemmalla rasituksella. Ja ton mehut alkaa menemään vasta yli tunnin ravaamisen jälkeen, huih :)
Poista