Vegeilystä

Mun vegeilyn vs. lihansyönnin historia on aika moninainen ja tässä stooria entisistä vaiheista nykyhetkeen sulle, ketä aihe kiinnostaa. Jännää pohtia ja peilata itsekin tätä matkaa ja sen eri vaiheita! En oo koskaan liiemmin välittänyt liharuista, kana ja kala on ollut suosikkeja. Lapsena, teininä ja nuorena aikuisena, siis. Vuonna 2012 koin monenlaista henkisfyysistä herätystä ja samaan aikaan, kun elämään tuli joitain elementtejä lisää, koin tarvetta luopua joistain asioista. Eläinkunnan tuotteet kuului tähän kategoriaan hetkeksi. En yksinkertaisesti voinut syödä hyvällä omallatunnolla jotain, joka oli aikaisemmin elänyt, hengittänyt ja kokenut tätä maailmaa, johon vasta olin itse ensimmäistä kertaa tutustumassa noin niinkuin koko syrämellä. Ruokavaliosta tuli kuitenkin liian rajattu jossain kohtaa, sillä en vielä tuolloin pystynyt syömään gluteenia (leaky gut meiningeissäni). Joidenkin kuukausien jälkeen aloin palauttelemaan kananmunia ja välillä jopa kalaa ruokavalioon. Jossain vaiheessa palasin siihen, että saatoin ravintolassa tai kylässä syödä vähän lihaa. En kokenut enää samanlaista omantunnontuskaa enkä oikeastaan halunnut olla mikään tiukka vegaani. Maailma on tehty myös nautittavaksi, eikö niin? 

2014 keväällä jätin taas lihan 99% pois, yhden semitraumaattisen ravintolakokemuksen jälkeen. Voi olla, että söin burgerin silloin tällöin ja jälleen samaan tyyliin - kylässä ja satunnaisesti raflassa söin kyllä jonkin verran jos tarjottiin. Olen ylipäätään aina pitänyt sellaista ruokafilosofiaa, että oleellisinta on se ruoka, jota kotona syö ja ne valinnat, joita itse kaupassa tekee. Sen anaalisempi ei ole tässä asiassa tarvinnut olla varsinkin, kun kyse ei tässä vaiheessa ollut omastatunnosta, vaan enemmänkin ekologisuudesta ja siitä fiiliksestä, mikä kasvispainotteisuudesta tuli.

2015 alkuvuodesta aloin vetämään lihaa ja kalaa taas vapaammin. En edelleenkään paljoa, mutta säännöllisemmin ja isompia määriä kuin siihen mennessä. Perusteluita tälle? Ei ole. Tuntui vaan siltä. Jälkeenpäin ajatellen tajusin, että maha alkoi oireilemaan jonkin verran samoihin aikoihin. Mun gutsit ei oo luotu lihan sulattamiselle, ei oikeastaan pienissäkään määrin. Eiköhän me ihmiset kertakaikkiaan vaan olla erilaisia aineenvaihduntamme ja osuvan ruokavalion suhteen. Reilu vuosi sitten eli viime joulun maissa kärsin tosi ärsyttävistä mahaoireista kunnes tajusin, että hemmetti, lihajutut ei kertakaikkiaan vaan sula hyvin! Aloin taas vähentämään roimasti ja kappas, olo parani. 

Alettiin syömään enemmän ja enemmän kasvisruokaa, monesti jopa täysin vegaanisesti. Liha ja kala alkoi kuulumaan aika harvoihin hetkiin. Kroppa skulasi. Samaan aikaan katsoin ekaa kertaa mm. Cowspiracyn ja muita vastaavia dokumentteja ja kieltämättä ne toi lisäpontta kasvisvoittoisuuteen. Lehmänmaito jäi kokonaan pois ja tilalle tuli kauraversio, myös miehelle. Sitten tulin raskaaksi ja voi hyvänen aika, kroppa rupesi huutamaan lihaa, maitolasillisia ja muutakin sellaista, mikä nyt ei juurikaan kuulunut ruokavalioon. Ja minä tarjoilin sille, mitä se kaipasi. Uskon todellakin intuitiiviseen syömiseen ja olin tosi otettu siitä, miten tarkasti keho huusi tiettyjä aineita. Torin lihapullia muun muassa. Tokalle kolmannekselle siirtyessä lihankaipuu jäi oikeastaan kokonaan pois. Kalaakin välttelin, mutta söin jonkin verran hyvien rasvojen vuoksi. Pahoinvointien helpottaessa ruoka-aversiot ja himot häipyivät aika nopeasti ja pystyin taas palaamaan takaisin meidän normiruokavalioon. Kunnes tuossa jokin aika sitten aloin kokemaan jotain sellaista, mitä olin kokenut viimeksi 2012. Huonoa omaatuntoa. Ohitin sitä tunnetta ajatellen, että syön eläinkunnan tuotteita niin vähän, että a) ekologinen jalanjälkeni on aika puhdas b) en vastaa henkilökohtaisesti tuhansien eläimien kuolemisesta ihmisten nautinnon vuoksi. Valitsin sitäpaitsi luomua ja "onnellisia tuotteita". Silti ääni ei hiljentynyt.

Viimeinen naula iskeytyi arkkuun siinä vaiheessa, kun tajusin, etten voisi enää onkia ja tappaa kalaa. Omatunto ei salli. Jos en kerran pysty edes katsomaan vierestä eläimen tappamista, niin miksi voisinkaan syödä eläimiä hyvällä omallatunnolla? Jätin lihan ja kalan pois sillä sekunnilla, kun tajusin, että en pystyisi katsomaan mitään tehdastuotantodokumenttia. En halua juuri nyt osallistua minkäänlaiseen kärsimykseen. Tämän kummemmin en osaa perustella, eikä varmaan tarvitsekaan. Kaikkien muiden valinnat on mulle ihan sama, toki suosittelen pitämään vaikka yhden kasvispäivän viikossa. Vähentämään lihankulutusta ekologisista syistä vaikkei eläinten kohtelu kiinnostaisikaan. 

NYT KUITENKIN TÄRKEÄ HUOMIO. Voin ajatella, puhua ja toimia näin, koska voin valita syödä muita proteiininlähteitä eikä elossapysymiseni ja terveyteni ole riippuvainen lihasta tai kalasta. Olen länsimainen ihminen, joka voi tehdä omantunnonpäätöksiä rauhassa. Tarpeeseen metsästäminen? Toki. Mun ei sitä tarvitse tehdä, ei ainakaan nyt ja tuskin koskaan. Sitouduin olemaan lihattomalla ja kalattomalla jouluun asti. Silloin sallin itselleni maistiaisia - jos tekee mieli. Tällä hetkellä kaipuuta ei ole. Oon itseasiassa huomannut, että tietynlainen "lihankaipuu" on mulla yleensä suolankaipuuta. Nyhtökaura ja erilaiset lihankaltaiset valmisteet täyttää sen tarpeen just hyvin. Niin kauan, kun on mahdollisuus valita, voi tällaisia pohtia ihan eri tavalla.