maaseutua, maadoittamista ja maallisuutta

Tietty aikakausi on vaihtumassa omassa elämässä, ja kutsutaan tätä nykyistä nyt vaikka nimellä maadottaminen. Resonointi on varmaan mun lempisanani nykyään. Tai jos ei lemppari sinänsä, niin varmaan käytetyin. Elämäntapaintiaanien keskusteluissa se vilahtelee vähän väliä. 

"Se ei jotenkin resonoinut mulle yhtään se ihminen."

"Pitää mennä kokeilemaan, että resonoiko se paikka."

"Resonoiks suhun yhtään tää asia?"

Mä resonoin tällä hetkellä niin hyvin espooelämän kanssa, että keskustassa piipahtaminen on välttämätön paha, ei nautinto. Stockan herkku löytyy Tapiolastakin ;) Mikä lie maailmankaikkeudellinen superjärjestely muuten onkaan, että siippala ja meidän kesäasunto on linnuntienä laskettuna n. 8km päässä toisistaan? Muistan jo silloin, kun kävin ekan kerran silloin-vielä-ystävän luona, että onpa hauska sattuma. No, kuka tässä elämässä enää uskoo sattumiin, mä en ainakaan. Alkukesästä tuli hengattua paljonkin tuossa terassin katoksen alla juttelemassa ja lukemassa. Vieläkin on ollut niin lämmin, että mä olen voinut tehdä työjuttuja läppärin kanssa tuossa sohvalla, juoda kahvia ja syödä vaikka lounastakin. Kisu on ollut usein seuralaisena. Nyt myös uusi pieni assarikin. 

Mä sitoutumiskammoilin aikaisemmin useammankin teeman suhteen. Viime aikoina oma filosofia on kuitenkin muuttunut. Vapaus, vastuu ja sitoutuminen ei ole toisiaan kumoavia juttuja, vaan jokaista aspektia tarvitaan. "Vapaastisitoutuminen" ei ole sitä, että tänään yhtä ja huomenna toista. Ennemminkin sitä, että tekee kulloisenkin asian elämässään aina täysillä. Nyt tuntuu äärimmäisen hyvältä maadoittaa juuriaan tähän elämään ja tähän rooliin. 

Kiinnittyminen (negatiivisessa mielessä) ei ole mun juttu, vaan ennemminkin se, että on olemassa tiettyä pysyvyyttä erilaisia tarpeita, tunteita ja itseääntoteuttamista varten. Mulla on mun auto, jonka kyydissä mä tunnen aina olevani turvassa ja vapaa. Itseasiassa oon sen verran kiinnittynyt Pieneen Siniseen, että oon vähän käsipuoli kun auto ei ole käytössä. Mulla on kesäasunto, joka on kaikista pysyvin lapsuudenkoti. Tiedän, että siitä ei luovuta, ellei katastrofi käy. Toivottavasti se saa toimia samanlaisena turvapaikkana meidän koko pesueelle ja tulevaisuudessa ehkä sille omalle skidillekin. Mulla on mun metsätiet joissa oon lenkkeillyt koko ikäni. On myös hirveän kiva, että mulla on mun pienet rakkaat, jotka tarvitsee mua. 

Arki maadottaa. Elämä on tällä hetkellä niin superhullua, että kumpikin tämän asunnon aikuisista tulisi coo-coo hulluksi, ellei olisi penskoja, eläimiä, ruokakaupassa käymistä ja tiskikoneen tyhjentämistä. Mulle se on nimenomaan vastapainoa, joku toinen kaipaa sille elämälle vastapainoa spessujutuista. Himmeetä mutta aika kivaa :)

kosteaa menoa

Sukujuuria ei pitäisi Laihialta olla, mutta tietynlaisen piheyden tunnistan itsessäni. Voi siis sitä riemua, kun purkkiaddikti kävi ex-tempore Tarjoustalossa (!) ja bongasi Lumenen tuotteita megalomaanisin alehinnoin. Hamstrasin kunnolla, ja kuvasta puuttuukin äidille annetut Arctic Aqua päivä- ja yövoide. Oon hyvä tytär aina välillä. 

Mä olen vasta muutama vuosi takaperin tajunnut kuinka pintakuiva mun kasvojen iho on ja kuinka rutikuiva kroppa mulla on. Lumenen kosteuttava sarja on ollut aina ihan loistava, ja niitä on ollut kiva läträtä iholle kunnon annos. Tuoksu on sellainen kesäsateen raikas ja niin...enpä ole käyttänyt koko tänä aikana juuri yhtään meikkiä, koska iho vaan hehkuu ja sävyttävä päivävoide tuo ihan kivasti lisähehkua. Moisture Boosterin nimeen tulen vannomaan varmaan 4ever. Toi sävyttävä kroppavoide tuli vähän huonoon aikaan, sillä kesäsääret ei ole enää kovinkaan usein esillä. Odottakoon ensi kesää ja talven juhlia - tai vaikka laulukeikkoja. 

Mun ihonhoitofilosofia on less is more, ja rutiineihin kuuluu vedellähuuhtelu aamulla (kasvovesi olis parempi...), seerumi ja sävyttävä päivävoide ennen mahdollista meikkaamista, meikinpoisto iltaisin luonnonkosmetiikkasarjan puhdistusliinoilla ja hirrrrveä kerros kosteusvoidetta yöksi - tai seerumi ja kookosöljy. Kroppaa saisi rasvailla varmaan kaksi kertaa päivässä. Perusvoide ei riitä, vaan paras tulos tulee superkosteuttavalla rasvalla ja sen jälkeen neitsytkookosöljyllä. Kookosöljyä aion käyttää myös elukoille jatkossa, kissalle ruoan sekaan välillä, Nakukoiran ihoon ja jos on joskus oma heppa, niin varsinkin kesäisin sen ihoon. Antibakteerisena se hoitaa tosi hyvin hepojen herkkää hipiää. 

Ihme ihopaasaus :) vähänks oon ylpeä kun osaan puhua muustakin kuin koiravauvasta! Tossa se nukkuu kippuralla sylissä. Me käytiin tänään shoppaan eläinkaupassa puuttuvia tarvikkeita, ja nyt on style tyttö, esittelentamineet myöhrmmin. Tummanpuhuvaa, rajun näköistä isiä tosin saattaa nolottaa näyttäytyä hänen kanssaan julkisesti...vinkki: very parishilton. Kohta viskaan lapsosen mummille ja vaarille ja lähden maastolenkille. 

Kertokaa hyvistä tuotteistanne ja omista rutiineistanne! Näitä on aina kiva vertailla ja löytää uusia juttuja :)

baby

Kuka yllättyi?

Ihminen tekee alitajuisesti päätöksiä, ja kun kaikki palaset loksahteli ihmeellisesti kohdilleen (kerron myöh tarkemmin, nyt on niin hössissään ettei kertakaikkiaan malta <3), ja kotiin muutti lauman pienin, sisukas ja rohkea ruttunahkainen Tähti. Kertokoon hän kuitenkin itsestään enemmän. 

"Oon Tähti aka. Kirppu aka Possu aka Siiseli, 10 viikkoa. 

Oon kuulemma aika harvinainen rotu. Woop! Me is special.

Mun kasvattaja-äiti ei ollut ihan varma, että jäänkö edes henkiin, kun synnyin niin pienenä. Pidin kuitenkin huolen, että mun yli ei kävellä! Taisteluhenki teki musta rohkean ja sisukkaan tytön. Siks oon kuulemma hyvä matkakoira. Rakastan olla sylissä. Mun perusasentoni on olla makkarana ja tunkea pää sylihenkilön kainaloon. En tykkää olla ulkona, paitsi patiolla on ihan kiva leikkiä. Oon aika kuuliainen tapaus, et maman ei tarvi kauheesti ärähtää ku oon jo ihan lauhkeana. Mama on aika ankara mulle jo nyt vaiks oon ihan vauva vielä mut ei se mitään, se on lämmin ja antaa mulle ruokaa ja on ihan hyvä leikkimään, et kai mä kestän. 

Musta saa kysellä kaikkee ja mun elämän aloittelua saa seurata täällä!"

Konkistadorin jälkisanat: En oo ihan varma onko toi tapaus koira, kissa vai siiseli. Mukavuudenhaluisempaa elukkaa en oo koskaan nähnyt, eli tallikoiraksi ja lenkkikaveriksi karaisemisesta tulee mielenkiintoista :p Ainoa, mistä tää on ihan rikki, on se, että ei pääse hyppäämään vielä sohvalle  :D Tää on maailman suurisydämisin ja suloisin pieni tyttö. Kunnon terapiakoira <3 Oon täysin rakastunut, olin jo ensihetkestä. 

jänskää

Tilanne, jota en olisi uskonut tapahtuvaksi ihan lähiaikoina, mutta...tässä sitä ollaan!

*pysy en housuissani...*

Meillä oli pari viikkoa sitten päällä tilanne, että eräs suloinen koiraneiti oli jo muuttamassa miehelle. Olin ihan järkyttävän iloinen ajatuksesta, mutta homma ei toteutunutkaan. Oltiin toki varautuneita pettymykseen, mutta vauvakuume jäi pahasti päälle. Molemmille!

No, asia johti toiseen (ihan sattumalta...as if...), ja huomenna mä olen menossa takaisin kotihoodeille erään kennelin kautta. Siellä on kolme tyttövauvaa vielä odottelemassa hyvää kotia, ja en tiedä...yksi niistä saattaa olla mun. Hauskinta tässä on se, että miespolo on pahaa-aavistamattomasti ulkomaanreissulla. Tyyppi tulee himaan ja mä ilmoitan, että meillä on muuten koira ja se söi muuten äsken sun parhaat kengät. Öfff. 

Enpäs kerro vielä tarkempia detskuja, koska tässä on vielä pari liikkuvaa osasta. Iso, iso päätös, entisenä koiranomistajana tiedän, mutta toisaalta...sydäntä pitää noudattaa. Tämä koirajuttu on odottanut tulemustaan, oikeaa aikaa. Se voi olla nyt tai myöhemmin. Rotu on ihan järkyttävä yllätys mulle!!!! Mulla on pari, kolme suosikkirotua ja olin ihan varma, että seuraava koira olisi joku niistä. En olisi siis ikinä tätä uskonut, mutta valinnassa on pointtinsa. Pakko kyllä sanoa, että mikään esteettinen elämys tämä kaveri ei olisi. Suoraan sanoen aikuisena ruma kuin belsebuub. Mutsi on sangen kannustavalla tuulella, koska googlailutuokion jälkeen sain tekstarin "no mut sehän on ihan söpö, ja näyttää kuitenkin ihan koiralta". Ruma mutta symppis. 

Että saapas nyt sitten nähdä, että tuleeko musta (köyhä)äiti lähiaikoina. Pakkohan mun oli tulla tänne hehkuttamaan. Enkä mä hehkuttaisi ellei tää olisi tosipaikka. 

Oikeastaan ainoa, mitä mä tosissani mietin, on toi pentuaika. Mulla on kyllä tosi kiva aikataulu lähiajoille, aikaa olla vauvan kanssa. Silti :)

arjen hyvinvointivalintoja

Mun arkeni, työmielessä, toteutuu harvoin aikavälillä 8-16. Tänään ja huomenna on itseasiassa poikkeuspäivät, sillä työskentelen Pirkanmaalla office-olosuhteissa. Mikä tekee mun arjestani haastavaa, on sen ainainen vaihtelu. Mikä tekee siitä juuri mulle sopivaa on...no, se ainainen vaihtelu :)Koska mun hyvinvointini perustuu tietynlaiseen rentoon kurinalaisuuteen (= ts. en harrasta mitään repsahduspäiviä tai aikoja, vaan terveelliset elämäntavat on osa mun arkea), listasin muutaman oleellisen jutun ylös. Mitää uutta tässä tuskin on, mutta jos näistä olisi vaikka apua jollekulle tai olisi vähintään mielenkiintoista. Kommentoikaa hei jos teillä on hyviä ideoita tai hyväksi koettuja vinkkejä! Älkääkä ottako liian vakavasti. Mua tai sitä omaa hyvinvointia. Mun filosofiaan kuuluu se, että saa välillä perseillä. Oleellinen sana tuossa lauseessa on juurikin se välillä. Ei synttäritkään tunnu enää jänniltä jos niitä juhlii viikottain. 

Aina joku snack ja vettä mukana 

Lähden tuskin ikinä kotien kodin ulos ilman vesipulloa. Juon silti vähän liian vähän siihen nähden, kuinka paljon nestettä kuluu. Hyvä käsilaukku on sen kokoinen, että siihen mahtuu puolen litran pullo. Kuljetan vähänkin pidemmillä reissuilla mukana aina myös jotain pikku välipalaa. Yleensä banaani, kuivatut hedelmät, pähkinät ja vastaavanlaiset toimii hyvin. Tämä tarkoittaa myös sitä, että mun laukunpohja on aina täynnä rusinoita ja cashewpähkinöitä. Jos olen tien päällä, juotavat jugurtit, valmiit smoothiet, ProFeel -juomat ja vastaavat pikkuvälipalat ovat helppoja. Tällä vältän äkilliset nälkäkuolemat ja tilanteet, joissa ei ole mitään gluteenitonta saatavilla. Tosin nyt täytyy myös sanoa, etten välttele ns. epäterveellisiä juttujakaan. Gluteeniton euron juusto, ranskalaiset ja Starbucks -juomat kuuluu myös välillä mun matkaeväisiin. 

Aina terveellisiä pikasafkatarvikkeita kaapissa

Pakastevihannekset, pähkinät, tattarijauhot ja kaurahiutaleet, kananmunat, maito, rahka tai turkkilainen jugurtti, hedelmät ja marjat sekä esimerkiksi tonnikala, feta ja tofu...muutama kastike ja mauste, niin näistä saa jo vaikka mitä. Leipää ja riisikakkuja säilytän myös yleensä jokaisen kodin kaapissa ja pakastimessa. Näitä mulla täytyy kuitenkin olla jokaisen kämpän kaapissa: maitoa, kahvia, hunajaa, gluteenitonta jauhoa (soija, tattari, manteli...) sekä earl grey -teetä. Nämä on mun must-tuotteet!

Pysyn liikkeessä päivän mittaan

Mä en tykkää istua. Kroppa vaatii liikkeessäoloa, treenaamisen lisäksi, ja esimerkiksi koneella istuminen tai sohvalla makaaminen kestää mulla vaan hetken - sitten on pakko päästä liikkeelle. Kun työskentelen kotona koneella, niin yleensä seison. Siippalan keittiön saareke on tällä hetkellä paras paikka kyseiseen toimintaan. Toki istuttuakin tulee, mutta vain vähän aikaa kerralla. Siivoaminen, paikkojen järjestäminen ja vastaava touhu on mulle arkiliikuntaa. Pyrin myös hyötyliikkumaan mahd. paljon. 

Lenkkarit ja joogamatto kulkee aina mukana

Koska liikun paljon ympäriinsä ja nykyään enemmän ja enemmän autolla, kulkee mulla kaikki oleelliset treenitarvikkeet mukana. Mikäli en liiku autolla, on mulla yleensä mukana niin iso laukku, että lenkkarit, trikoot ja urheilurintsikat mahtuu messiin. Muuta ei tarvi, näiden avulla voi pyrähtää lenkille tai tehdä bootcampia kotiolosuhteissa. 

That´s about it. Niin ja joo, Spotify, mun henkireikäni, kulkee aina kännykässä. Musiikkia on pakko olla. Näiden lisäksi on tietenkin pikkujuttuja joita haluaisin parantaa. Toisaalta, täydellisyys ja virheettömyys ei ole meitsille synonyymit :) Joo, aina voi parantaa, mutta on hyvä tiedostaa se, että mikä on hyvinvoinnin edistämistä ja mikä on terveellisyysegon pönkittämistä vailla aitoa hyvinvointia = iloa. 

Mutta jos nyt listaisin näitä juttuja, niin aika klassiselta näyttää...

Vähemmän sokeria

Ongelma: Länsimaalaisten vitsaus, piilosikuri ynnä näkyvä sellainen esimerkiksi Makuunimuodossa...

Vaikken edes ole sikurihiiri, niin makiaisia asioita tulee nautittua päivittäin. Maltillisesti, joo, esim. eilen munchasin muutaman karkin, eskimopuikon ja Starbucks-laten. Tämä määrä on kuitenkin jo IHAN tarpeeksi sokerimielessä :/ helpostihan se täyttyy....pitää herkutella, mutta ei joka päivä sillä puhdistetulla sokerilla. 

Ratkaisu: koska asioiden pitää päivittäin maistua myös tosi hyvälle ja mielitekoja/kalorivajeita tulee, niin pidän kaapissa yleensä aina makeuttamatonta maapähkinävoita, taateleita ja tällä hetkellä löytyy jopa superherkkuani, St.Dalfourin sokeroimatonta kirsikkahilloa. Näistä saa helpotusta sokerihimoon. Lasi tuoremehua ja tumma suklaa on myös jees. Joskus saan kohtauksen ja juon muksujen kaakaota (tai pöllin niiltä Ville Vallaton -puikon, ne on tosi pieniä ja harmittomia).

Liian vähän unta

Ongelma: Valvominen on liian kivaa. Varsinkin hyvässä seurassa. 

Ratkaisu: Voi ku oliskin moinen! Kurinalaisuus, ei kai siihen muu auta. Eilen illalla mua motivoi se päätös, että olin laittanut kellon soimaan 6.40 jotta ehtisin aamujoogailemaan. Se on ikävästi rutiineista poisjäänyt juttu, joka kuitenkin tekee mulle äärimmäisen hyvää. Kuitenkin, valvominen on niin kivaa, että seuraavan päivän väsy on joskus sen arvoista. 

Treeni ei aina huvita

Ongelma: Väspättää. Ei jaksa. Ei huvita. 

Ratkaisu: Väsyttääkö oikeasti? Lepää. Onko vain alivireys? Useimmiten kyse on tästä, eli kroppa liikkeeseen puoliväkisin, ja johan tulee parempi olo. Aina kannattaa aloittaa. Jos tuntuu, että ei pysty jatkamaan, niin voi keskeyttää. Jopa ryhmäliikuntatunnin! Harvemmin näin kylläkään käy. Alivireyden ja oikean väsymyksen tunnistaminen on ihan hirmu tärkeää ja treeniarkea helpottavaa!

Terveellisyys tuntuu suorittamiselta

Ongelma: jokainen blogitar kertoo kilpaa superterveellisestä ja ihanasta elämästään, itse söit juuri päivän toisen lihapiirakan etkä muista edellistä flow-jooga kertaasi.

Ratkaisu: ota paasto blogien lukemisesta, hiisi vie. Oikea elämä löytyy vaikka metsästä. Mene sinne ja opettele tunnistamaan sieniä. Ei paljoa nuoren naisen elämänpaineet kiinnosta, kun koittaa välttää munuaismyrkytyksen. Nämä blogit on tosi kivoja ja parhaimmillaan inspiroivia, mutta luo myös paineita. Vältä täydellisiä ihmisiä ja ala hengaamaan vaikka tarha-ikäisten kanssa. Hanki maitotila. Et ehdi ajattelemaan yhtään mitään muuta kuin utareita. Hanki vauva. Et ehdi ajattelemaan yhtään mitään muuta kuin omia utareitasi. 

Ällöt trendit

Ongelma: et pidä vihreästä smoothiesta etkä halua syödä levää tahi mehiläisen siitepölyä. 

Ratkaisu: lopeta moiset jutut alkuunsa. 

Tämä oli ennemminkin hjumoristinen tapa ilmaista, että löydä oma linjasi, älä kopioi, Tai kokeile ja pidä se, mikä toimii. Mikään terveysveto ei tule kestämään aikaa ellei sen toteuttaminen tunnu hyvältä. 

Kommentoikaa, blogittaret, mikä toimii sulle ja mikä ei? 

Paisley shortsit

Mä koin tänään äärimmäisiä onnenhetkiä kuoriessani auki H&M -tilaus säkkiä. 

Joo, se on vaan Hemis, mutta joskus määrä korvaa laadun! Kuka ei haluaisi hipeltää miljoonaa uutta vaatekertaa hyppysissään, huudella "ooh" ja miettiä tulevia asukokonaisuuksia? Termi "säkillinen" ei ollut tällä kertaa edes liioittelua. 

Satiinishortsit on suloista paisley -kuosia. 

Makutuomari-Äidin mielestä ne oli vähän pikkuiset. Tosin häneltä kuultiin tänään myös legendaarinen "farkut kuuluvat mielestäni vain metsäretkelle, ei kaupungille" -kommentti. Mun mielestä just passelit syksyllä paksujen, mustien sukkisten kanssa. Ja vaikka pehmeän neuleen kaverina. 

Note to self:

älä enää käytä urheilurintsikoita muuten kuin urheillessa

Note to people who use jeans while hiking:

REALLY?!

ylevää horinaa ja 10 vastausta

Mietiskelin eilen monia vakavia asioita. Myös tätä bloggaamista. Tämä ei ole itsessään vakavaa, mutta vakavoiduin ajatellessa sitä, että postaukset tulee tehtyä aika juostenkustusti. Samoin monet kuvailut. Mähän en todellakaan tee tätä muuten, kuin omaksi ilokseni. Homma on vaan siinä, että olen tehnyt tätä omaksi ilokseni jo vuodesta 2010 eli herranen aika, ensi vuonna niitä vuosia TODELLAKIN on jo plakkarissa! Haluaisinkin siis luvata itselleni ja satunnaisille lukijoille tuottaa vähän laadukkaampaa sisältöä. Zen-buddhismi asennetta kehiin - valitse ne asiat, mitä teet, ja tee ne täydellisesti. Täydellinen on pelottava ja mahdoton sana, mutta sillä tarkoitetaan tässä yhteydessä ennemminkin sitä, että tee niin hyvin kuin pystyt. Ja loppujen lopuksi mä olen joka tapauksessa sellainen luonne, että teen ennemmin itselleni enkä muille. Ithe pithää olla ylypeä. Ja jos äitin ei tartte hävetä ihan kauheasti, niin vielä parempi. 

Mutta niin. Juosten kustu blogi - juosten kustu elämä? Ei kai ihan. 

Voi ja pitääkin olla vähän boheemi, tämä on tällainen mun pikkuinen rento henkireikäni. Mä kuitenkin uskon myös vetovoiman lakiin ja siihen, että lukija todellakin näkee, että kuka panostaa kätöstensä tuotoksiin ja kuka ei. Sen huomaa muittenkin blogeista. Monen elämä on mielenkiintoista, stalkkaamisen arvoista, täynnä kauniita juttuja ja hyviä pohdintoja. Blogeja on Suomessa vähintään miljoonia. Ne, joita mä aktiivisesti luen, kuuluu joihinkin seuraavista kategorioista:

1) Hauska kirjoittaja, raikasta tekstiä, kynä hallussa (Britannika, Made in Lakeus ja Uskollinen Lukija sekä uusin blogilöytö Julia LK ovat hyviä esimerkkejä tästä)

2) Esteettisesti vertaansa vailla olevat blogit, kuten Coco Sweet Dreams ja muotipuolelta vaikkapa Strictly Style ja Kristina´s - ei paljoa voi neitojen kanssa kilpailla kukaan tässä kategoriassa, ei! 

3) Stalkkausblogit. Tähän kategoriaan kuuluu muutaman ystiksen-pystiksen hengentuotos ynnä muutama daami, kenen elämää on hauska stalkata seurata. On myös äärimmäisen hupaisaa kuulla säännöllisen epäsäännöllisesti, että joku random tuttu seuraa blogin kautta Konkistadorin elämää! Oih, tämä vallan hämmentää ja sydäntälämmittää samanaikaisesti. Ps. Terkkui stalkkiksille, että tämä on edelleen fragmentti elämästäni, ja ne asiat, joista olis oikeasti kiva kirjoittaa, jää monasti veks, eli ei kande edelleenkään liian tosissaan ottaa ;)

Olisi ehkä väärin sanoa, että kirjoitan tätä vain itselleni, koska ei se ihan niinkään ole. Ennemmin se menee niin päin, että sensuroin, sensuroin, sensuroin. Välillä mietin, että miksi. En osaa rajata blogin teemaa pelkästään pinnalliseen, vaikka se olisi ehkä helpoin keino. Mut miksi sensuroida. Mä olen tiettyine juttuineni jo astunut kaapista "julkisuuteen", joten ehkä nekin teemat saa valtaa alaa enemmän ja enemmän. Oman pään sisäinen perustelu on ollut joskus se, että ihmiset hämmentyvät, jos blogissa vaihtelee vuoronperään henkevät postaukset ja kynsilakkajutut. Hienosti otan taas vastuuta ihmisten hämmentämisestä! Ehkä voisin lopettaa ja kirjoittaa mitä kirjoitan ja luottaa siihen, että eri jutut resonoi eri ihmisiin.

Miksi mä profiloisin blogini kun en profiloi itseänikään? Pieni esimerkki: kävelin eilen kotiin kaupungista. Siippalassa, täällä maaseudun syrämessä, on parinkymmenen minsan kävelymatka junalta kämpälle. Tähtitaivas oli avoinna, mieli korkealla, ja tulipa taas luovuttua henkisesti eräästä tägistä, mitä olen varmaan jo viitisen vuotta tiukasti mukana kantanut. Aina, kun lähdetään sellaiseen "olen tällainen, en ole tällainen", ollaan vähän...no, turvallisilla vesillä. Ihminen rakastaa kategorisoimista. Mun ego tykkäisi välillä kovasti kategorisoida itsensä vaikka vain puhtaasti henkeväksi ihmiseksi. Mutta persele, kun täällä elämässä ollaan nauttimassa myös siitä pinnallisesta sonnasta x) joka on AIVAN ihanaa! Eli siis ainakin niin kauan, kun mä en istu 24/7 Goalla elefantin vieressä, turbaani päässä, laulan om mani padme humia. 

Miehestä en kerro detskuja ammattinsa ja muun elämänsä takia, ihan turvallisuusjuttu täällä internaatissa. Mutta omalla vastuulla ja sopivalla varovaisuudella voin toki omassa blogissani kertoa itsestäni ja ajatuksistani niin paljon, kun sielu sietää. Tämä siis hyväksi loppuaffirmaatioksi tähän. Ugh, olen puhunut!

MUTTA HEI, olihan tässä postauksessa ihan funktiokin. Nimittäin Julia LK:n blogissa ollut haaste, johon kaikki halukkaat saivat osallistua. Kiitos Julia ja kiitos kivasta blogista! Kymmenen kysymystä ja näihin vastaukset, var så goda. 

1. Mitä odotat erityisesti tulevana syksynä?

Töitä! Suurella innolla, pienellä jännityksellä ja ainaisella uteliaisuudella. Odotan myös pimeneviä iltoja täällä maalla. Paria silmissähäämöttävää reissua. Musiikkijuttuja. Yhteistä aikaa näiden mun läheisten kanssa. Odotan myös innolla mitä hevosteema voi mukanaan tuoda. Perusarkea ja sitten sitä ainaista yllättävyyttä, mitä tämä mun maailmani mulle suo. Vaikka näitä vastauksia kirjoittaessa (eilen, toim.huom.) on vähän blue ja epävarma päivä, odotan suurella rakkaudella ja suurella innolla tätä syksyä, wuhuu!

2. Viimeisin hankintasi?

Taisi olla tuo häämekko. Odotan myös suurella innolla mun H&M pakettia, how teenager of me ;)

3. Bravuurisi keittiössä?

Salaatit. Ylläri. 

4. Lempikirjasi?

Stephen Kingin Tukikohta, Anthony de Mellon Awareness ja romaani nimeltä Empress Orchid.

5. Minne haluaisit matkustaa seuraavaksi?

Jenkkeihin. Siippa ravailee vuosittain siellä työmatkalla ja mukana saa kuulemma lokkeilla, jes!. Vegasiin sain kutsun jo pari vuotta sitten, mutten ääliö osannut hyödyntää mahdollisuutta silloin. Venetsian-koti on tietenkin aina lähellä sydäntä. Sinne olisi kiva päästä syksymmällä, tällä kertaa oivan seuralaisen kanssa. Tallinna-neitsyenä (!!!!) haluaisin käydä pienellä tutustumismatkalla siellä. Tämä olisi kiva toteuttaa äidin kanssa. Onhan noita! Toki tässä on myös talvesta-selviytymis-suunnitelmana joku thaikkureissu tai vastaava. Pitää tehrä rahaa niin saa nämä kaikki toteutettuakin. Hyvä motivaattori. 

6. Suosikkipaikkasi asuinkaupungissasi?

Mä en oikein enää tiedä, mikä mun asuinkaupunkini on, mutta jos se on Helsinki, niin pakko sanoa Hietsun alue ja Eira, ja nimenomaan lenkkeily kummassakin. Espoossa luonnollisesti meidän kesäasunto. Metsä <3

7. Mikä laukku kuvastaa sinua eniten?

Ai joku merkkilaukku? En vastaa niin, vaan sanon heti, että Rimowan hopeinen matkalaukku :p T: ikuinen nomadi. 

8. Kolme suosikkibiisiä?

Rinneradion Kuvala (ikisuosikki), Eddie Vedderin Long Nights ja Björkin Isobel. 

9. Sinulle merkittävä henkilö, kenet haluaisit tavata?

Henkinen oppi-isä Israel Regardie. Googlatkaa ja yllättykää vastauksesta. 

10. Onnea on...

Mielenrauha, itsenäisyys ja sielun vapaus. Se, että joku rapsuttaa tai hieroo niskaa ja selkää. Aamukahvi. Kainalossa kuorsaava elukka. Laulaminen. Perhe. Ystävät. Blogin kirjoittaminen, blogien lukeminen.