summer plans

Sleep. Eat. Workout. Repeat. 

I´ve had a lot more energy so it´s been fun to hit the gym or go to a yoga class after a period of just being too tired to do that. I was so proud to notice how my body responded to ashtanga class. It just loved it! Only a month ago I wouldn´t have dreamed of that. It wasn´t that I was in a lousy shape or anything. My body was just too tired. I´m glad I gave it the rest it needed, cause now I´m back in business! 

Even though I don´t have any plans for my vacation, I have some for the coming fall...I´ve been planning on taking some time to do voluntary work. Abroad :) This might be a great time for something like that. We´ll see what happens, it might turn out that this is not a good time or the place I´m planning on going is not suitable for me, but somehow I think that now is a good time to expand my horizons. Whatever it might be. Universe will show me! 

...but I don´t wanna get too much ahead. I´m setting my pace slower. It´s time to read books, hang out with friends and family and have a wonderful, abundant summer. I hope your having one too. 

Lots of love.

täällä totutellaan lomailuun. Työnarkille on omituista ja riittävän jännittävää vain OLLA. Päivät täyttyy kyllä itsestään jos niiden antaa täyttyä. Oon treenaillut, syönyt hyvin, nukkunut silloin kun nukuttaa ja valvonut vailla murheita jos valvotuttaa. Mielessä siintää jo tuleva syksy ja tietyt haaveet ja ajatukset, mm. se, pystyisinkö toteuttamaan vapaaehtoistyöpätkän ulkomailla. Se saa kuitenkin nyt mennä omalla painollaa, Universumi kyllä toteuttaa ne jutut, jotka toteutua täytyy. Nyt on aikaa vain olla ja nauttia läheisistä. Ja ilmoista, toivottavasti vähän enemmän kuin tähän asti ;) Löööv sinne. Ja hyvää lomanalkua niille, joilla sellainen on edessä.

midsummer

Täällä ollaankin oltu enemmän ja vähemmän M.I.A viimeisen kuukauden ajan. Loma toisesta työstä häämöttää jo nurkan takana, ja juhannus toi ihan mukavan stopin viime aikojen hektisyydelle ja isoille muutoksille. 

Työ on ollut aikataulullisesti vaativaa viime aikoina, mutta sitäkin ihanampaa. Mä olen kiitollinen myös siitä, että töihin on kiva mennä jo pelkästään hyvien tyyppien vuoksi. Yksinäiselle Yrittäjäsudelle tällainen on luksusta. Tässä on pinnan alla ollut harkinnassa jopa uuden yrityksen perustaminen...hmm...! Joo, olen koukussa. Katsotaan, näitä ideoita ja inspiksiä aina tulee ja menee. Oon kuitenkin todennut, että ideointi on mun vahvuuksiani! Se pitää vaan valjastaa oikeisiin juttuihin ja oikeita ihmisiä kohti. 

Ehkä niitä pidempiä blogipostauksia syntyy sitten, kun aikaa riittää kirjoittelufiilistelyille. Tässä muutama juhannuskuva meidän maalta. Oli kylmää mutta kaunista. Ja hyvää seuraa! Ja ehkä vähän turhan paljon viiniä. Toivotaan, että mä motivoidun taas kuvaamaan ja kirjottelemaan, kun aikaa vapautuu muuhunkin, kun työhön ja pakolliseen nollaamiseen. Asukuvat...oi, mä niin haluaisin ottaa niitä enemmän ja inspiroitua itsekin taas pukeutumisesta! Ehkä mä alan pyytään jengiltä apua tässä. Ihan kuin siinä olis muka jotain noloa.

Sorry, I´ve been M.I.A for a looooong time. Lots of things happening at the same time. Fortunately, Midsummer gave me a nice break just to relax, sleep, eat well...and drink a little too much wine. Tomorrow starts my last week with my second work before we close down for the whole July. I´m not gonna go on a full on vacation, though, I´ll continue with my other work and start planning some of our new businesses. I´m totally hooked, I´ll admit! But it´s so much fun when it´s not totally frustrating ;) 

I guess I´ll save my words for later posts to come. I really hope I´d get a good writing spree asap. I guess I should also step out of my comfort zone and ask people if they could assist me with some of my OOTD´s :p I would definitely like to take pictures if any of my loved ones wrote a blog, so maybe it´s not that bad to ask  for their help. I would love to post more outfits!

the frozen model

It must be written in the stars that miss Conquistador shall have as many weird, random, cool, tragic and fun experiences as possible. Last Friday was definitely one of those. I had a shooting, a very top secret international project. We had an outdoors shooting. The weather wasn´t that nice to us and although it didn´t rain, it was freezing cold and after ten hours I was so cold I just started cramping, even having hard time breathing, my every muscle hurt and the next day it felt like I had ran a marathon. Full marathon. Modeling can be so freaking glamorous. I made this coolest music video few years back and guess what, we didn´t have any toilets. If you had to go, you just walked to the woods and...so yeah, I drank very little that night. 

Physically, my day was incredibly hard, but It was so much fun and I really think I was a good sport. Everyone was so nice and my male colleague kept me warm by giving me a massage, so not complaining! I only hope I wont look like I´m dying standing there with the cold sea wind blowing straight into my poor bones. But hey, a small price to pay for that experience :) Male models, sure, but when I came home late after that day and hubby had cleaned our sauna and it was perfectly warm and we sat there, me telling him about my day, kids sleeping, animals fed...that was the best part. Bless that man. 

Mulla oli käsittämätön työpäivä perjantaina. En ymmärrä, että miten päädyn elämässä aina niin outoihin tilanteisiin! Ilmeisesti tähtiin on kirjoitettu, että laitetaan Konkistadorille mahdollisimman laaja määrä kokemuksia tämän yhden elämän varrelle. Välillä ihmettelen, että miten tämän kaiken onkaan ehtinyt kokea VAIN 27-vuoden aikana...huhhuh :) Oletusarvo on, että monia vuosia olisi vielä edessäkin. Tahti ei näytä hiljenevän. 

Valitettavasti työkeikka vaati erinäisiä salassapitovelvollisuuslupauksia, mutta muutaman kuvan ehdin räpsiä kotimatkaltani. Kyseessä oli ulkokuvaukset eikä säitten herra varsinaisesti suosinut ohuissa vaatteissa seisoskelua merituulessa. Olin niin jäässä ja hypotermian partaalla, että lihaksia särki ja pallea parka meni muutamaksi tunniksi niin pahaan kramppiin, etten pystynyt vetämään henkeä muuta kuin makuullaan...glamöröössiä tuo mallimaailma. Oli kyllä niin törkeän mielenkiintoista ja hauskaa, että ei voi valittaa. Miesmalli hieroskeli mua lyhyillä kuvaustauoilla ja aina joku toi lämpötakkia ylle, kuumaa juotavaa, etc etc. 

Täytyy toivoa, että mä en näyttäisi lopputuloksessa liian kärsivältä, hah. Paras osio oli kuitenkin kotiintullessa: mies, joka tiesi, että mä olin täysin jäässä ja puolikuollut, oli pessyt saunan, lämmittänyt sen valmiiksi ja tehnyt kaiken valmiiksi himassa siten, että mä vaan pääsin astelemaan ihanaan lämpöön hänen seurassaan. Käsittämätöntä luksusta, ehdottomasti made my day :)

My favourite new super good vegan pasta sauce

Pic from Pinterest

I certainly must live up to your expectations with my title. But I´m not kidding here! It´s hearty, full of good stuff for your body, extremely easy to make even if you´re not this Nigella-ish figure (pun might be intended) in your kitchen. I certainly am not. I like easy stuff. I´ve just recently experienced with food prepping, but I still don´t like spending hours in front of my stove. Or dehydrator for that matter.  

Seriously, this is one damn fine pasta recipe, folks! It´s vegan, but can be used as a side dish to poultry or fish. To add some extra proteins, why not stir-fry tofu...you get the point. I can imagine that by adding some pine kernels to the top could make it even tastier. Try whatever you want! The basic recipe is incredibly simple. I came up with the idea mainly because I had these ingredients in my pantry and actually the whole idea was to make this hummus-like dip. I accidentally used this as a pasta sauce and FELL IN LOVE immediately. So, spreading the love here. 

Please try this recipe and if you want, leave a comment and maybe even some ways to make this recipe EVEN better, if possible - either via this blog or Instagram. 

Yeah, and you probably noticed I´m writing in english. I´m blaming IG. I´ve started following several lovely veggie/healthfood/vegan IG accounts, and getting loads of inspiration....sooooo I wanted to write in English in case any of you IG followers wanted to read my blog. AND also because writing in English is still much easier for my brain. Sorry for the spelling mistakes. 

VEGAN LENTIL AND AVOCADO PASTA SAUCE

1 ripe avocado (cause we need it to be really mushy and creamy)

250g red lentils (lazy asses like me can use the ones that are ready-to-eat)

Lemon or lime

A small handfull of parsley, basil or other herbs of your choice. I used flat-leaf parsley. 

Chili (either fresh or )

Salt and pepper

0,5-1 tbs tomatopure (or ketchup! anything tomatoish will do)

Just add all the main ingredients together in a bowl. Use a hand blender to make a creamy, smooth-textured sauce or put everything in a blender. Add about half of lemons juice, maybe even less if you want your sauce to be less tangy. Add sea-salt, pepper and chili. Taste! Start with a little less with your spices and add up if necessary. 

That´s it :) You´ll get your plant based proteins from lentils, lots of good fats from avokado and a great taste for sure. Cook some pasta and add this sauce in to mix it well with pasta when pasta when it´s still warm. I guarantee you will love it! And try also using it as a dip for your veggies, just like you would do with hummus. 

Viime aikoina Konkistadorin arjessa

...treenipöksyjen sovittelemista maailman huonoimmissa sovareissa Stockan urheiluosastolla. 

Sovituskoppiselfie, ahdistuneena, koska jouduin sovittamaan trenssin alla housuja.

Positiivinen yllätys: lukuisista sovitetuista merkeistä Adidaksen huosut oli parhaita! 

Kuten vähän aiemmin vihjasinkin, ylitin itseni, ja aloitin treenaamaan treeniryhmässä. 6-7 viikon ajan tehdään yhdessä 1,5h treeni, joka koostuu potpurrista erilaisia HIIT, Tabatha, bootcamp, jooga ja crossfit -liikkeitä. Tehokasta ja todella kivaa! Ryhmä antaa kummasti energiaa, vaikka oon aina välttänyt ryhmäliikuntajuttuja kuin ruttoa. Tehtiin myös rankka lihaskuntotesti, ja tarkoitus on tietty kehittää tämän kevään aikana voimaa ja nopeutta mm. burpeessa, punnerruksissa ja vatsoissa...oikeastaan joka lihasryhmässä. 

Olin aika iloisen yllättynyt tämänhetkisistä tuloksista - ainoastaan punnerrukset oli mun heikko lenkki. Niin ne taitaa monella naisella ollakin :) Yhteistreenien lisäksi sitoudutaan treenaamaan tiettyjä liikesarjoja itsekseen pari kertaa viikossa. 

...ostettiin vihdoin AppleTV, koska nörttejä. 

Katsottiin siinä hengessä Jobs -elokuva, joka oli oikeasti todella viihdyttävä ja hyvin tehty. Propsit Kutcherille roolista. Ei Ex-Mr Demi Moore vihaista osaa näytellä, mutta yllättävän monta kertaa unohti silti katsovansa elokuvaa eikä dokumenttia. 

Kasvutarhojen suunnittelemista ja siementen kylvöä. Valitettavasti Valkoinen Susi söi tylsyyksissään mun upeat kurpitsantaimet ja auringonkukan idut kalliine idätysastioineen :(

En ampunut syyllistä, vaan otin ensikylvöni harjoituksena. Oli muutenkin vähän aikaista ruveta tuohon hommaan...

Niin, ja oon tehnyt taas enemmän ruokaa. Koska vegevaihde ja puhdistus päällä. Allaoleva mörskä on viipaloitua bataattia, paprikaa ja Apetinan Snack-fetaa tomaattimurskassa. Uuniin vaan ja pois, kun bataatit ovat pehmenneet. Helppo ja hyvä lisuke!

Ps. tsekatkaa toi lautanen, söin tuosta koko lapsuuteni <3 nostalgiakyynel

Valkoinen Susi bongaa aina oudoimmat nukkumapaikat. Eikä se siirry niistä pois edes potkiessa. 

peukalo vihertää Hippilandiassa

Harvoin pääsee maaliskuussa jo miettimään kylvämistä ja niittämistä. 

Mä olen kuitenkin jo muutaman päivän ajan suunnitellut erilaisia kesäproggiksia meidän kesäasunnon suhteen. Oma pieni kasvitarha olisi aika kiva, siellä voisi kasvaa helppoja juttuja, kuten salaatteja ja yrttejä, mutta myös lehtikaalta, herneitä, porkkanoita, perunaa, ja parhaassa tapauksessa jopa kirsikkatomaatteja jossain minikasvihuoneessa. Onneksi mulla on konsultointiapua lähellä - kälyn isä on entinen kaupunginpuutarhuri, ja kiitos hänen, meillä on aika kivan näköiset pihat nykyään. Vs. entinen, en halua edes miettiä...Mä en ole varsinaisesti kukkaihminen, mutsi saa hoitaa sen puolen. Mua kiinnostaa hakea omalta kasvimaalta vähän vihreää pöytään. 

Jonkin sortin kylvölaatikot ja mahdollisesti myös idätyssysteemit on ensimmäisinä to-do -listalla. Ja sitten, jos löytäisi jostain sellaisen pikkupikkukasvihuoneen...sisäänkäveltävän version mä toki haluaisin, mutta kaikki aikanaan. Miksei sitten miehen pihaan? Tässä on kokoa kyllä ihan kivasti, mutta ei mitään järkeä alkaa väsäämään pihaa, tämä kun voi lähteä seuraavalle asujalle periaatteessa hetkenä minä hyvänsä. Kesäasunnolla kasvimaasta on sitäpaitsi iloa kaikille. Voin myös nähdä itseni valistamassa pilttejä viljelyasioissa, viime kesän teema oli kuitenkin kosmologia. Hyvä aloittaa isoista kokonaisuuksista ja siirtyä sitten kohti porkkananviljelyä. 

Muitakin mökkirproggiksia on mielessä. Yksi huone vaatii seinäpanelointia, saunakammari taas lattianmaalaamista. Kesäasunto 30min Manskulta on siitä kätevä, että siellä pääsee TODELLA viettämään aikaa. Koirat tykkää ja emäntä tykkää. Nytkin oon täällä :) Toisaalta odotan kauheasti sitä,että päästään hengailemaan tänne koko suuren perheen voimin. Toisaalta taas täällä on aika kiva olla välillä ihan yksin. 

Vielä ei ole juoksevaa vettä, jääkaappia, eikä peittojakaan sängyssä. Taidan siis vetäytyä tuonne ison tien toiselle puolen yöksi...vielä toistaiseksi! Enää ei mene kauaa siihen, että aamupalan voi nauttia aurinkoterassilla. Tai jopa laiturilla!!! Tämä on aitoa luksusta. 

It´s such a perfect day, I´m glad I spent it with you

Nyt kävi niin, että oletusarvoiltaan paska viikonloppu kääntyi aika tosi ihanaksi. 

Ja tässä todistusaineistoa kera hymyt korviin nostattavien eläin auringossa -kuvien. 

Kohta 1. 

Mäkin kautta mökille, ekaa kertaa tänä keväänä. 

Mökki, ei Mäkki.

Kuulemma tulossa lämmin päivä.

Kohta 2. 

Tunti pihalla, tunti metsässä, tunti pihalla. 

Naku sai olla ulkona enemmän kuin männäkuukausina yhteensä! 

No, nytkin Nykki-hupparissa ja välillä lampaantaljan päällä lämmitellen, 

mutta Pikku-Posliini touhusi tuntikaupalla. 

Kohta 3. 

Mamma otti aurinkoa. 

Istuin lämpimällä terassilla pelkässä hupparissa, aurinko lämmitti kasvoja. 

Ai mikä alakulo?

Kohta 4. 

Kevyt Omo-mainos.

Lika ja ilo korreloi. 

Olikohan valkoinen koira sittenkin huono idis?

Kohta 5.

Himaan, valkonalle suihkuun. 

Märän koiran hajun tuhoamista ennen vieraiden saapumista.

Kohta 6. 

Afrikan tähteä ja leikkipuistohengailua. 

F unohti näemmä myös eroahdistuksensa nukkuessaan koomassa himassa. 

Mai laif is pöörfekt

HYVÄÄ NAISTENPÄIVÄÄ!

2010-2011 kuvina

Kuvavirta vuosilta 2010-2011, vanhasta blogista. 

Muistaakohan kukaan? :) 

Varoitus: luvassa kesäkuvia.

Tarrakynnet. Parhaat ikinä, pysyi jopa rempatessa. 

hmm, pitäisinköhän mä näitä enää...toisaalta kyllä niin ihanat valkoisen kauluspaidan ja farkkujen kanssa <3

Hattarahius. 

Luonnonkiharan huono puoli. 

Kohtele sitä väärin, se kostaa sinulle.

Mun ihana, ihana, ihana ex-keittiöni <3 remppa-aika on suht kultaisena mun mielessä. 

Kävin tänään Ikeassa haaveilemassa kylppäri/keittiö osastoilla. 

Menin ja leikkasin kutrit veks kesällä 2011. Olin vetänyt malliajat blondilla prinsessatukalla, toi leikkaus tuntui kovin radikaalilta. Tostahan se vielä lyheni reippasti! Tykkään edelleen lyhyestä tukasta todella paljon...pakko myöntää, että sen kanssa oli paljon seksikkäämpi ja naisellisempi olo!!

liikunnan ilo

On ollut yllättävän vaikeaa päättää, että säilyttääkö gymiasiakkuus vai ei. Mun ikuinen haaveeni on saada lisää lihasta. Rehellistä massaa. En kuitenkaan haluaisi alkaa treenaamaan liian tavoitteellisesti, sillä liikunnan aito ilo on mulle sangen uusi tuttavuus. Vuosia treenanneena erinäiset ulkonäköön tai kuntoon/kisakuntoon liittyvät tavoitteet ovat olleet niitä isoimpia motivaattoreita, ei ilo. 

Ilon kautta on mun mottoni enenevissä määrin elämässä ylipäätään, joten treenissä myös. Osallistun tänä keväänä ystävän pitämään liikunnan ilo -ryhmään, jossa mieltä haastetaan treeniin nimenomaan leikin ja hauskanpidon näkökulmasta, kunnon pössistä ja hikeä unohtamatta. 

Mun tulee tällä hetkellä liikuttua aerobisesti aika paljon, kiitos ison koiran. Paimenkoiran kanssa ei lönkytellä hitaita haistelukierroksia lähimaastossa, vaan tahti saa hengästymään. Tykkään! Tämä on yksi tärkein syy siihen, miksi me toinen koira hankittiin - mami sai metsästä diggaavan juoksukaverin. Keskimäärin tunti aerobista päivässä (F on isoksi kasvava pentu, nyt pitää miettiä erilailla kasvujuttuja) tarkoittaa kuitenkin noin seitsemää tuntia reipasta treeniä viikossa, joten siihen rinnalle en enää kaipaa mitään ylirasittavaa ja tavoitteellista treenaamista. Mieluummin alan keskittymään jatkossakin juoksuun, siitä kuitenkin nautin aidosti (monen vuoden takkuilun jälkeen...). Bootcamp tyyppiset treenit, välillä kunnon salivääntö isoin painoin, tanssi- ja joogatunnit sekä erilaiset lajikokeilut kiinnostaa tällä hetkellä kovasti. Ja se ravinnon parantaminen :) Paljon treeniä = paljon polttoainetta, sen huomaa jo nyt! Eli toisin sanoen oon tiputtanut tuolla metsässä ne vaivalla hankitut + 2kg, nyyh. 

Kerrotaan nyt rehellisesti, että otin tavoitteekseni saada paino muutaman kilon ylöspäin. Ihan terveys ja fiilissyistä. Vaikka se ei mua määritäkään, niin mielelläni olisin mahdollisimman tyytyväinen peilikuvaani. Ja tietenkin erityisesti siihen tunteeseen, mikä kropassa on silloin, kun on vahva ja terve olo. Ehkä se paino alkaa kertymään herkemmin kolmenkympin jälkeen, katsotaan. Mä haluan kuitenkin nyt luottaa yhdistelmään paljon treeniä/hyvää, puhdasta, terveellistä ruokaa, en niinkään keinotekoiseen massankasvattamiseen salilla. Uskon, että mun kroppa kiittää parhaiten silloin, kun teen ilon ja hauskuuden kautta. Muinoin säännöllisesti joogatessa mä huomasin sen kaikista parhaiten! Haba kehittyi huomaamatta. 

pikkuisen on jo ikävä lumettomia maastoja...takatalvi, nyyh!

puhdasta, valkoista, tilaa, korkeutta - ja muutama sisustusblogivinkki

Jos miettii tyylikästä, skandinaavista asumista, niin mieleen tulee varmasti aika monella nuo otsikon sanat. Mä huomaan tällä hetkellä katselevani muutaman ihailemani blogin kauniita koteja ja valoisia kuvia - ihan pikkuisen kateellisena. Mitä suurempi stressi ja sisäinen kaaos, sitä enemmän kaipaan vaaleaa ja harmonista kotia. Sellaista, jossa mikään ei ärsytä silmää ja aisteja, vaan joka zenmäisyydellään huokuu rauhaa. Tunnistaako kukaan muu interiööri-intoilija samaa? 

Talo täynnä ihmis- ja eläinpentuja ei tällä hetkellä salli moista, mutta uskoisin, että vielä jossain vaiheessa mä haluan palata takaisin tähän omaan totuttuun tyyliin. Ainakin sen oman työhuoneen osalta ;) valkoista, valkoista, valkoista ja muutama kiva tehosteväri. 

Tässä muutamia blogeja ja inspiskuvia (omasta pintskukansiosta klik-klik), joissa mielestäni on ihanan harmoninen, puhdas ja raikas tunnelma! Ei kuitenkaan vertailla, vaan joko nautitaan niistä omista valinnoista TAI rakennetaan itselle samanlainen ympäristö. Simple! Vinkkaathan kommenttiboksiin oman blogisi tai jonkun lempparisi, olisi kiva löytää lisää uusia tuttavuuksia!

Helt enkelt hos mig on kadehdittavilla kuvaustaidoilla varustetun ruotsalaisrouvan koti. Opiskelijat hei, kai te luette blogeja kielten kokeisiin kerratessa? Miksei blogeja ollut mun opiskeluaikoina! Tai olihan niitä, mutta ei vielä mun tiedossani, mä muutin asumaan Blogistaniaan onneksi vasta vuonna 2010. 

Magnoliablogg onkin mulle ihan tuore tuttavuus, mutta tykkään visuaalisesta ilmeestä tosi paljon! Tykkään sisustusblogeista, joissa pelkän oman kodin nurkkien kuvailemisen lisäksi kerrotaan hyviä vinkkejä esim. kirjoittajan omiin lemppariblogeihin, annetaan sisustusvinkkejä, näytetään omia moodboardeja. Magnolialla on muuten aivan ihana Pinterest -kokoelma, käykääpä stalkkaamassa! (Mulle on suuri plussa mikäli bloggaaja on itseni kaltainen Pinterestaddikti)

Monelle varmasti tuttu Lisbet E on niin harkitun kaunis ulkoasultaan, että pää hajoaa! Koti ja sen emäntä ovat kummatkin upeita, ei voi kuin ihailla. 

Tässä blogissa yksittäiset kauniit kuvat puhuvat enemmän, kun tuhat sanaa. Nerokas idis! Itse tuppaan suoltamaan juttua vähän turhankin paljon, mutta joo, tää onkin ennemmin tekstiblogi, varsinkin nykyään. Medina Lind on viimeinen vinkkini tutustumisen arvoisista blogeista!

Ja nyt hopihopi kommenttiboxiin linkkaamaan vaikka se oma blogi mun lukulistalle!

throubäk torstai!

En ole moista ennen tehnyt, mutta mennään hetki muun blogimassan mukana, ja tarkastellaan elämää ennen ja nyt. 

Rakas päiväkirja....

Luuttusin tänään 2,5 h lattioita töistäpaluun jälkeen. Koirat olivat varastaneet hunajapurkin, syöneet sen puolkkiin, ja luonnollisesti olkkarin lattialla, keittiössä ja nasa-petauspatjalla (!!) odotti erinäisiä kasoja erinäisiä eritteitä. Tytöillä oli ollut vähän huono olo. Mitä tekee nuori maalaistalon emäntä? Syö masun täyteen, jotta jaksaa siivota, ja luuttuaa liejuja huivi naaman edessä. Mies ja eläinlapset oli metsäänheitettyinä sen aikaa. Vastoin kaikkia ennakko-oletuksia ruoka pysyi hyvin omassa vatsalaukussa ja sain bonusyllätyksenä voimaantumiskokemuksen - jos tähän pystyn, niin pystyn aika moneen asiaan. Yrjöä ja ripulia. Puts puts. 

Mies kysyi vieressä (reippauspalkintomaitosuklaalevyä heilutellen), että olisinko vuosi sitten uskonut olevani tässä tilanteessa. 

Rehellinen vastaus - en todellakaan! Hyvässä ja huonossa. Aika mahtavaa, että ihminen ei tiedä a) mihin päätyy seuraavaksi elämässään b) tilanteessa ollessaan, että miten sen muistoja jälkikäteen tulkitsee. Että mitähän mä ajattelen vuoden päästä tästä hetkestä? Todennäköisesti sitä, että kaikesta selvii, mutta ei enää ikinä moista, kiitos. Toisaalta, tämä just ON sitä elämää. Aitoa, haisevaa, joskus vähän kipeetä, joskus naurattaa ja itkettää samaan aikaan. 

Tietyt asiat on ja pysyy, onneksi.

Rakastan edelleen salaatteja. Välttelen edelleen lihaa. 

Hyppään edelleen mielelläni tuntemattomaan. Oikeastaan elän siitä, että maailma yllättää mut, aina. 

Perhe on edelleen se tärkein. 

Haluan edelleen katsoa peiliin, toisiin ihmisiin ja maailmaan, rehellisesti. 

En edelleenkään silti tee sitä ellei ole pakko. Valitsen edelleen mieluummin ne vaaleanpunaiset silmälasit ja optimismin. Tykkään samaan aikaan edelleen ihmisten seurasta, mutta vaadin yksinoloa ja omaa aikaa. 

Teen paria eri työtä, jotka ovat omalla tavallaan hyvin kaukana toisistaan, mutta siksi juuri niin hyvä kombinaatio. Kuljen metsässä noin tunnin joka päivä. Joogamatto on vaihtunut lenkkareihin ja sammalmättäisiin, musta on TODELLA tullut hippi. Opettelen tekemään vähemmän ja kokemaan/elämään enemmän. En edelleenkään haltsaa kaikkea, mutta jaksan ehkä vähemmän miettiä sitä, että mitä pitäisi milloinkin olla. Huomaan, että mitä tahansa teen, elämä menee jokatapauksessa juuri oikeaan suuntaan. Katson paljon nörttidokumentteja ja huomaan diggaavani teoreettista fysiikkaa vaarallisen paljon. Asia, josta lukio-Konkistadori olisi ollut sangen häkeltynyt. Tykkään edelleen vastata asioihin "joo". 

Entä vuosi sitten? 

Opiskelin, opiskelin, opiskelin. 

Psykologiaa, psykologiaa, psykologiaa. 

Työskentelin, työskentelin, työskentelin. 

Vietin välipuolivuotista vaihtaen rankan, vakavahenkisen matkustustyön hetkeksi kevyeeseen humpuukityöhön. Nautin älyttömän paljon omasta kodista. Siitä, josta en ollut oikeastaan koskaan saanut nauttia muuta kuin viikonloppuisin. Jos silloinkaan. 

Tapasin jänniä ihmisiä. Tapailin jänniä ihmisiä. 

Söin ilmeisesti aika paljon fetaa?

Elin ehkä näennäisesti aika kevyen näköistä elämää, mutta kodin seinien sisällä kuhisi ihmeellisiä ja jänniä asioita. En aina osannut yhdistää eri maailmoitani keskenään, siitä tuli vähän irrallinen olo. En ehkä tajunnut, että ei tarvitsekaan olla kaikkea kaikille. Kunhan olen kaikkea niille, keillä on eniten väliä <3

Oho meni vähän syvälliseksi, vaikka ripulijutuilla aloitin. 

Ei, tällä blogilla ei edelleenkään ole tyylilinjausta, niinkun ei mullakaan. Ollaan vähän tällaisia

epätasalaatuisia, vaihtelevia, kokeilevaisia tapauksia, minä ja blogi. Ensi vuonna ollaan taas ihan eri tilanteessa, todennäköisesti. Ehkä ulkomailla, ehkä täällä. Ehkä tummia, ehkä vaaleita. Moni asia elämässä vaihtuu tiuhaa tahtia, mutta yksi asia näköjään ei - se, että mä rakastan tätä MUN tahtia. 

Haters´ gonna hate, lovers´ gonna love. 

(ja joo, lomakausia tääkin elämä kaipaa, sellaisia oman elämän oasikseja..mut niitäkin aina tulee, tarvittaessa)

Pus. 

why walk when you can dance

Va-cay time!

Pakkasin itseni ja Siiselin autoon, jättäen miehen ja Jääkarhun pärjäilemään koto-Espooseen ja ajoin landen kautta synnyinkaupunkiini viikonloppulomalle. Oon kulkenut huoneesta toiseen suurinpiirtein käsiä taputtaen ja hihkuen. Täällä ei ole vielä toistaiseksi ketään, mutta tänään porukat palaa ulkomaankomennukselta takaisin Suomeen ja veli lapsineen tulee myöskin viettämään viikonloppua tänne. Vielä hetken aikaa saadaan ihmetellä rauhaa ja hiljaisuutta Naku-koiran kanssa. 

Olo on varmaan samanlainen kuin useamman lapsen äidillä, kun lähtee vain yhden kanssa jonnekin....oliko se muka näin helppoa joskus?! F on monessa mielessä superhelppo ja "valmis pakkaus", mutta yksinjäämisen kanssa on vielä ongelmia ja se rassaa arkea aika paljon. Ei muuten, mutta himassa laitetaan aika ranttaliksi, ja vaikka suuria tuhoja ei sinänsä ole tapahtunut, niin arkinen siivoaminen vie näinä päivinä yllättävän paljon aikaa...No, siitä huolimatta, kaksi koiraa arjessa vaikuttaisi olevan tietyllä tapaa myös helpottava tekijä, ainakin Nakun kannalta. Koirilla on tosi paljon seuraa toisistaan, ja huomiohoro Naku tuntuu ihan sikahelpolta tapaukselta ;) Jahka päästään tästä pentuvaiheesta ohi, niin noi on aikas kätevä ja kivasti toisiaan täydentävä parivaljakko. Iso vasikka ja minipossu. 

EDIT koomisuusmomentti edelliselle lauseelle: sitä kirjoittaessa Naku yrjösi koko aamupalansa mun jalan viereen lattialle. Ehh...Mä en edes tiedä kuinka mones yrjö/kusi/paska siivous toi oli tällä viikolla? Paras oli kissan karvapalloyrjö SÄNGYN alle, tasan siihen keskikohtaan, josta on ihan mahdoton siivota yhtään mitään.

Sanomattakin selvää, että elämä on ollut tosi hektistä viime aikoina. Mä olen yrittänyt olla hyvä työntekijä joka suuntaan, hyvä puoliso, hyvä mami, ja enemmän tai vähemmän kaikki mun roolit on tuntuneet suoraan sanoen kusevan. Eniten on kussut hyvän ystävän rooli. Mä en ole viime aikoina juuri edes ehtinyt ajattelemaan, että olisko voimia lähteä jonnekin ja nähdä ihmisiä. Töiden puolesta sosiaalisuutta tulee, mutta omiin, tärkeisiin ystäviin oon jaksanut pitää ihan hälyyttävän vähän yhteyttä. Jos siis tätä luette, niin sori rakkaat, en ole teitä unohtanut!! 

Kun arki on selviytymistä, ekana karisee leikki ja luovuus. Eli juuri ne ilmiöt, jotka olisivat arjessa omia voimavaroja! Joskus on turha jäädä odottelemaan jumalaista inspiraatiota, vaan kertakaikkiaan otettava aikaa ja kehitettävä jotain uutta kivaa. Mäkin rupesin miettimään, että pitäiskö alkaa käymään taas tanssitunneilla... 

En halua, että tää postaus kuulostaa nillittämiseltä ja valittamiselta. Ennemminkin mä haluan nyt huomata itse tän oman tilanteen ja kehittää ratkaisuja. Tai kai mä niin jo teinkin - lähdin viikonloppulomalle Mansesteriin, näen ihmisiä, varasin maanantaille sekä hieronnan ETTÄ vyöhyketerapian ja rupesin taas kehittelemään yhtä luovuusproggista. Kukaan ei hitto pidä ihmisestä huolta paitsi ihminen itse! Koitan siis olla parempi ihminen itselleni - taas - ja ottaa aikaa palautumiselle, ilolle ja luovuudelle. Ja ihan vaan omalle itselleni. Myönnän, että oli ihan kauhea syyllisyys päällä jättäessä muun porukan himaan. Kunnon äitisyndrooma. Äideistä ei vaan oo paljon hyötyä missään jos ne eivät pidä huolta itsestään. 

Paljon on tällä hetkellä myös kiitollisuutta ilmassa! Tämä vuosi tuo tullessaan ihan älyttömän mielenkiintoisia työproggiksia, ja oon muutenkin saanut itsevarmuutta omaan alaan liittyen. Lokakuulle sain sellaisen puhujatilauksen, josta oon salaa haaveillut vuosikausia <3 Tuli taas sellainen vahvistus itselle siitä, että kunhan vaan tekee sydämestään asioita, niin menestys seuraa. Ei pakottaen, ei stressaten, vaan ihan vaan tehden. Sama varmaankin pätee tähän mun arkeenkin. Ei sielläkään tarvi suorittaa. Miehellekin näyttäisi riittävän se, että oon vaan oma itseni (outoa....;)). 

Toisaalta haluan kiittää viime aikoja, olette olleet loistava opettaja. Vuosi 2014 alkoi välittömästi ihan uudenlaisella itsetutkiskelulla ja muutoksella suhteessa siihen kuinka selkeästi näen asiat itsessäni ja ympärillä. Ei ole ollut kauhean nättiä katsottavaa ihan joka hetki. Totuus on kuitenkin loppupeleissä se ainoa, joka ihmisen vapauttaa. Totuutta on mm. se, että mä liu´un edelleen herkästi stressiin ja suorittamiseen. Ihanankamalaa, että saan taas huomata tämän asian! Dammit. Nyt voin taas tehdä asialle jotain. 

Kuvat kesältä 2012