Synnytys

Tosi absurdia ajatella, että jahka kaikki vaan menee hyvin, niin mun elämäni suurimmista rite of passageista tapahtuu ihan viikkojen päästä. Kävin tänään maailman ihanimmassa raskausajan hieronnassa Organic Spiritissä ja juteltiin siinä samalla synnytysajatuksista. Ja niitähän riittää. Listaan muutaman itselleni tärkeimmän, toivottavasti resonoi sulle, joka myös odotat omaa h-hetkeä.

UTELIAISUUS

Jotenkin koen, että tämä sanaa kuvaa parhaiten koko raskausajan fiilistä lähenevää synnytystä kohtaan. Koska en voi tietää, että millä käsikirjoituksella mun kohdallani mennään, haluan lähinnä vaan säilyttää uteliaisuuden ja avoimuuden. Tämä ei tarkoita valmistautumattomuutta. Mä olen ollut aina tosi kiinnostunut raskaudesta ja synnytyksestä vaikken ole aina tiennytkään, että tapahtuuko nämä koskaan omalla kohdalla. Prosessi kuitenkin on kiehtonut, ihan pienestä pitäen. On ihan älytöntä mihin naisen kroppa pystyy. Kunnioitus kehon luontaista toimintaa kohtaan on suuri ja yhtenä tärkeimpänä juttuna pidänkin sitä, että pysyisin länsimaisen mieleni ja kontrollinkaipuuni kanssa mahdollisimman sivussa ja antaisin kropan tehdä sitä, mitä se parhaiten osaa. Irtipäästäminen on varmaan se vaikein osio. 

PELKO

Vaikka raskaus ja synnytys on aina kiehtonut, pelotti se mua hurjasti, öö, omaan positiiviseen testiin saakka. Siis ihan oikeasti, sillä siunaamalla, kun viivat ilmestyi, mä olen ollut vain utelias ja oikeastaan aika innoissani! Tottakai jännittää, mutta positiivisessa mielessä. Koen, että mulla on myös ammatin kautta paljon työkaluja pelonhallinnan jutuissa. On silti tosi luonnollinen asia, että näin iso ja hurja tapahtuma jännittää. Pelkoa luo se astuminen tuntemattomaan. Kyllä mäkin ajoittain mietin sitä hetkeä, kun tajuan, että se on menoa nyt. Iskeekö totaalipaniikki, vedänkö denialit päälle ja karkaan Stockmannille hyperventiloimaan? Mieli on siitä jännä (hormoneineen), että sitä on kuulemma aika kypsä raskauteen loppuvaiheessa ja se jo omalta osaltaan laannuttaa monesti jengin pelkoja. Mä toivon eniten sitä, että kaikki menisi turvallisesti vauvan kannalta ja saataisiin positiivinen, jopa voimaannuttava, kokemus. Ja ne meille oikeat kätilöt työvuoroon!! 

KIPU

Mua ei haittaa sanan "kipu" käyttö, noin niinkuin hypnobirthing hengessä, mä en oikeastaan koe sitä yhtään negatiivisena. Se kipu tulee tuomaan bebeä sentti sentiltä lähemmäksi ulkomaailmaa, sillä on raakuudestaan huolimatta tärkeä funktio. Ilokaasut, ammeet, gua shat, akupunktiot ja muut vastaavat otan niska vääränä nyökytellen vastaan, mutta epiduraali mielellään kiitos vaan äärimmäisessä hädässä. Selkäydinpiikki ällöttää. Jos kuitenkin oon aivan rikkipoikki ja tilanne vaatii, niin toki. En halua olla mikään hampaat irvessä -sankari jos ei siltä tunnu. Lähtökohtaisesti haluaisin kuitenkin mahdollisimman luonnonmukaisen synnytyksen. 

MIELI

Koska teen itse hypnoosia ja käytän paljon mielen, ajatuksen ja asenteen voimaa, on tämä puoli itselle vahva ja tosi oleellinen myös synnytykseen liittyen. Mielikuvien ja affirmaatioiden käyttö on ollut mukana ihan läpi raskauden. Esimerkki: mulla menee kaikki negatiiviset kommentit ja pelottelut aikalailla kuin vesi hanhen selästä. Ei kosketa henkilökohtaisesti, ei mene ihon alle, harmittaa vaan ihmisten itsensä puolesta, että tekee mieli pelotella ja maalailla kauhukuvia. Tästä voisi kirjoittaa viisi postausta, mutta henkilökohtaisesti uskon voimaannuttavaan puheeseen, joka nostaa ylös ja tsemppaa. Tosielämässä jokaisella on lukuisia haasteita ja vaikeita tilanteita matkallansa, ei niitä tarvi erikseen manailla mielikuviin. Onneksi ympärillä on paljon samanhenkisiä nuoria äitejä, joilla on ollut ihan supervoimauttavia synnytyksiä ja vahva halu olla positiivisena tukena myös toisille. Meidän ajatukset ja sanat luo aktiivisesti todellisuutta, joten niiden käytön kanssa kandee olla tarkkana. Mieltä ei myöskään ruveta treenaamaan ekan oikean supistuksen kohdalla vaan mä uskon, että se pohjatyö tehdään itselle solutasolla. Ja sitten vaan ollaan ja ihmetellään siinä hetkessä, kun alkaa tapahtumaan :)

PUOLISO

Musta on tosi hauska nähdä, että minkälaisen roolin oma puoliso tositilanteessa ottaa. Toiveet on funtsittu yhdessä ja omat tärkeät metodit perusteltu huolellisesti. Toinen on varmasti ihan mieletön tuki ja apu, mutta onhan se tilanne noille tuleville faijoillekin tosi hurja - ja merkityksellinen, ei ne siinä vain statistina seisoskele, tyypeistä tulee yhtälailla vanhempia! Vaikka mä teen sen suurimman fyysisen työn haluan, että miehellä saisi olla aidosti osallistuva olo.

TOIVEET

Amme <3 Jos kaikki on ok, olo sen mukainen henkisesti ja osaava kätilö mestoilla (fingers crossed!!), niin vesisynnytys olis upea. Vaikka neuvolakäyntien hyöty on ollut tähän mennessä välillä vähän niin ja näin (ainakin henkisesti), niin olin tosi tyytyväinen, kun tähän kannustettiin kovasti, kun asiasta mainitsin. Vissiin ei kovin yleistä Suomessa, mutta sopisi mulle. Ja miehelle! Tyypille oma märkkis mukaan ja yhdessä ammeeseen. Vähänkö olis hienoa. Synnytyspaikka valkkautuu varmaan tästä keskusta-alueelta. Kättärillä voisi olla kodinomaisempaa. Porvoo oli ekana toiveena, mutta perskeles kun ne menee sulkemaan koko paikan vuodenvaihteessa! Jos laps ilmaantuu tänne joulun jälkeen, niin sinnekin ehditään. Ajelemista on jonkin verran, se voi tulla tämän plänin esteeksi monestakin syystä...  

SEKALAISTA

En todellakaan oo pakannut vielä sairaalakassia aka yhtä tärkeintä tapahtumaa koko raskauden aikana :D Voisi senkin tehdä tässä joku päivä, ehkä siellä joulukuun puolella kuitenkin. Oleellisintahan on valita jotkut söpöliinit kotiintulovaatteet bebelle. Muut kamat heitetään tod.näk. paniikissa laukkuun ja puolet unohtuu kotiin. Mukana viidet sukat muttei yhtään alushousuja eikä todellakaan mitään hammasharjan tapaista. Kaupasta täytyy ottaa varalle kookosvettä, naposteltavaa ja miehelle eväsjuttuja. Olisin mielelläni omissa vaatteissa mahdollisimman paljon koska nihkeilen kaikkea sairaalamaista, joten täytyy ehkä käydä hankkimassa parit uudet olohousut. Kaikki läheisimmät ihmiset ovat buukanneet itsensä Suomen rajojen sisään lasketun ajan tienoille. Koira menee mummolaan tai mummola taitaa itseasiassa siirtyä tänne meille. Kummankin porukat saapuvat onneksi melko läheltä. 

Jaahas, tällaisiä ajatuksia juuri nyt. Ei ne ole juurikaan muuttuneet. Tositilanne näyttää, että mikä käy toteen ja mitä yllätyksiä tullaan kohtaamaan. Kaikki käy kunhan pieni pääsee turvallisesti tripiltään perille! 

Kuvat: Unsplash