Juoksuasu kesältä

aurinko! 

järvi!

Kevätmuoti 2013

valkoinen, ruudut, kuosien sekoittaminen, ohut kerrostaminen, kyyhkynharmaa, sporttisuus, rentous...

Suunnittelija esimerkkeinä tässä DKNY, Philip Lim ja Charlotte Ronson ja BCBG Max Azria.

Mun silmää tulevan kevään trendit ei miellytä yhtään! Varmaan ensimmäinen kerta, kun näin käy. Kokovalkoinen meininki on ihan kiva. 

Onneksi tyylikkyys ja trendikkyys on eri asiat...

Käy tsekkaamassa TÄÄLTÄ ja kommentoi mikäli joku tietty merkki oli mielestäsi erityisen onnistunut/epäonnistunut! Olis mielenkiintoista kuulla kanssabloggaajilta mielipiteitä. Varsinkin, jos seuraat trendejä. Mä seuraan, mutta olen aika valikoiva siinä, mitä trendeistä omaan pukeutumiseen poimin. 

Blogilistalla taas!

Mikäli hävisin sun Blogilistalta, niin se johtuu siitä, että muutin blogin nimen Konkistadoriksi entisen Valloita oma elämän sijaan. Selkeämpi mun mielestä näin. Klikkaa TÄÄLTÄ ja pääset takaisin lukijaksi!

Kuva ei liity tekstiin mitenkään. On vaan aina hauskaa, kun elukalle pistetään hattu päähän. 

Palataan myöhemmin asiaan vähän syvällisemmin.

Hemaisevia ruoka-annoksia

Kiva, kun on uusia lukijoita. Tervetuloa!

Sorruin tilaamaan muutaman numeron Trendiä siksi, että mukana tuli IvanaHelsingin söpö puuvillakimono. Perinteisesti unohdin lopettaa tilauksen heti alkuunsa, ja tänään tulikin postissa iloinen tervetulotoivotus Trendin kestotilaajaksi. Aina mulle käy näin. Jonkun ripsarin toivossa tilaa hetken mielijohteesta jonkun menaiset tai vastaavan.

Tää kimono ei ole ollenkaan huono kotivaate ja se päällä mä istun tälläkin hetkellä, sämpylä kädessä sohvalla, tukevammasta ruoasta haaveillen. Mulla on huono tapa mennä joskus turhan kevyillä safkoilla koko päivän ja se kostaantuu monesti iltanälkänä. Mä voisin alkaa pitämään ruoanlaitto- ynnä leivontablogia, niin ahkerasti ja iloisesti on kattilat taas viime aikoina porisseet ja kotoisat tuoksut ovat tuoneet asukkien sydämeen lohdullista lämpöä. 

Ei. 

Siis mähän osaan kyllä teknisesti laittaa ruokaa, ihan hyvinkin, mutta en tee. Kun ei kiinnosta. Tänään kävin kaupassa ja tajusin poislähtiessä, että kassissa on persimoneja, hirssimysliä ja tartar -kastiketta, muttei mitään varsinaista ruokaa. No ne gluteenittomat sämpylät. Niistäkin vähistä mies söi heti yhden. Sehän siis on todella hiilaritietoinen mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että protskua syödään ja sitten anasteteaan leipähimoissa ruokavammaiselta nuorikolta kalliit erikoisleivät. Sika. Söin aiemmin oltermanniriisikakkua ja pakasteesta noukittua warm greek saladia (jumalaista). Ja persimonin. Olen kuitenkin lähes ahkerasti KUVANNUT joitain syömiäni asioita. 

Viikonloppuna otettiin kevyesti Pancho Villassa. Mä ja pieni vatsalaukkuni riemuittiin leftovereista kolmen seuraavan aterian ajan. Annosta olis tietty saanut kahdellekin.

Tuossa taannoin olin tilaamassa Mäkin kasvispurilaista, kun faijalta tuli soitto, että lähde lounaalle. Iskin hampurilaisen käsilaukkuun ja juoksin syömään nokkosblinejä, siikamoussea ja tsatsikia. Ehkä tais olla hyvää. 

Mutta, ohoi, onhan täällä kokattukin!

Tehtiin ainoata parisuhdebravuuriruokaa, siis kananmunien ja ulkona nautittujen brunssien lisäksi.

Tomaatti-korianteri salsaa.

Pilkotaan tomaatit ja punasibula valmiin salsakastikkeen sekaan ja läntätään joukkoon niin paljon tuoretta korianteria kuin sielu sietää. Menee kolme minuuttia ja hyvää on. 

Hakusäätöä tunnelmavalaistuksessa

Muistin, että mulla oli käyttämättä yksi etäpäivä töistä - wuhuu! - pikareissu Helsinkiin kunnes palaan taas loppuviikoksi Tampereen maisemiin hoitamaan koulutukseni loppuun. Aika on mennyt aika näppärästi opiskelemaan haun parissa sekä säätäen...no vähän kaikkea. En esimerkiksi tajunnut, että pakollisen englanninkielentestin kanssa on aikamoinen säätäminen, eikä testipäiviäkään ole joka viikko. Onneksi mä olen ihan hyvissä ajoin liikkeellä. Todellisuus alkaa kuitenkin näyttämään kasvojaan. Tänä aamuna mietin, että onko se kaikki tän arvoista? Kyllä se varmaan on. Moni muukin on selvinnyt hakuprosessista, päässyt sisään ja jopa valmistunut! Seuraavaksi mun pitäisi saada suosituskirjeet yliopistolta, selvittää muutama muukin yliopisto jonne hakisin (varmuuden vuoksi) sekä alkaa pikkuhiljaa luonnostelemaan hakukirjettä. Tulee mieleen Gilmore Girls sarja ja se, kun Rory haki Harwardiin :D 

Pakko myöntää, että mun all time fantasy on ollut opiskella joko Yalessa tai Columbian yliopistossa. Fakta on vaan se, että Ivy League lukukausimaksut on vähän turhan kovia eikä Jenkeistä noin vaan tulla Suomeen piiipahtamaan. Jälkimmäinen syy vielä merkittävämpi. Ainiin ja sitten se pieni fakta, että ei niihinkään ihan vain sisään kävellä. 

Mä siis haen kliinisen psykan tai neuropsykan maisteriohjelmiin. Ei sekään varmaan mikään salaisuus ole. Päinvastoin, hyvä vaan, jos jollakulla toisella on sama prosessi mielessä - pistä ihmeessä mailia tai kommenttia, niin saat varmasti henkistä tukea täältä!!

Tällä hetkellä istun olkkarin lattialla miesten kollegehousut päällä, tukka pystyssä, mutta taidan siirtyä seuraavaksi jonnekin kahvilaan viimeistelemään oppimistehtävää ja päivystämään puhelimen ääressä.

Kattokaas mitä P oli virittänyt mulle/meille keittiöön yllätykseksi. Tunnelmavalot! Ihana tyyppi. Sydän. Parisuhde on ihan mielekäs keksintö silloin, kun jotain tällaista tapahtuu.

Nyt tekee törkeästi mieli Fazer kahvilan gluteenitonta korvapuustia!

Mitäs sinne? :) 

paljastus

Hmmm. 

Voi olla, että kadun tätä vielä monta kertaa, mutta antaa mennä - mun mielestä blogien paras anti on kuitenkin se, että näistä saa maanläheistä tietoa erilaisista asioista, oli kyse sitten meikkiuutuuksista tai isommista kuvioista.

Kaikki varmaan odottaa tässä vaiheessa jotain vauva-aiheista mutta olen pahoillani, kupeeni eivät ole toistaiseksi hedelmälliset.  

Mä olen päättänyt hakea jatko-opiskelemaan ulkomaiseen yliopistoon. Tai no, varsinaisista virallisista "jatko-opinnoista" ei sinänsä ole kysymys, vaan ennemminkin lähden metsästämään ammattinimikettä, joka auttaa uraani vielä paremmin siihen suuntaan, mitä tulevaisuudennäkymiltäni toivon.

Riskinä on toki se, että muutan mieltäni (mahdollista) tai en esimerkiksi pääse sisään (todennäköisempää), mutta haluan kuitenkin elää tätä prosessia myös blogimaailmassa. Ihan vaan siksi, että tästä saattaa olla ajatusapua jollekulle toisellekin. Plus, seuraan jo nyt expat-blogeja ja ulkomailla opiskelevien nuorten naisten blogeja, joten yhdistän Konkistadorin vähän niin kuin samaan kategoriaan hitaasti mutta varmasti :) Luonnollisesti mahdollinen ulkomaille muuttaminen tulee tuomaan ihan oman lisänsä tähän sisältöön. Toivon mukaan Rantapallo haluaa tän kyhäelmän alaisuuteensa siinä vaiheessa :p

Tällä hetkellä tähtään kansainväliseen, hyväksi rankattuun yliopistoon Hollantiin. Jos pääsen sisään, opinnot alkavat 1.9.2013, eli muutto olisi kesän lopussa. Opinnot kestäisivät näillä näkymin noin vuoden verran, mulla on sen verran paljon alan opintoja Suomesta, ja pakollisen harjoittelun pyrkisin tekemään täällä kotimaassa. Vielä pitäisi päättää ja selvittää, mikä ammatin sisäinen specialization olisi paras valinta, se on se koko jutun pointti.  Tarkoitukseni ei siis ole muuttaa pysyvästi ulkomaille vaikka kuka sen nyt sitten tietää...tällä hetkellä en osaa kuvitella näin tapahtuvan. Haku opintoihin on nyt kevään puolella, ja valmistautuminen on jo alkanut selvittelyllä siitä, mitä mahdollisia täydennysopintoja, virallistamispäätöksiä ja muita ylimääräisiä kuvioita tairvitsisin takaisin Suomeen siirtyessä.  

Kuten sanottu, koko suunnitelma voi vielä kaatua. Mitä tahansa esteitä voi tulla tielle, mutta olen koko sydämestäni mukana tässä tavoitteessa ja uskon, että nyt on aika toimia tämän unelman eteen. Aika hurjaa ja helskatin iso muutos, joo. Hui. Nyt siitä on puhuttu ääneen. 

Eli jos tällainen prosessi ja suuri elämänmuutos kiinnostaa siellä ruudun toisella puolen, niin klikkaa itsesi seuraamaan Konkistadoria ja jää jännittämään asian etenemistä yhdessä mun kanssa!

Huh.

Loppuun vielä sanonta, joka pätee muhun täysin

harmaa ilma, värikäs ruoka

Nyt on vähä väsynyt olo, mutta pikäpäivitys viikonlopulta tässä, olkaa hyvät. 

P sai kyydin junalle ja mä menin treenailemaan hetkeksi salille. TRX remmit on älyttömäm hyvä väline, kun haluaa tehdä nopeahkon mutta rankan, koko kehoa rasittavan treenin. Nyt katson telkkarista miten Jamie Oliver tekee filotaikinanyyttejä. Oooooooooo....Teen kohta ristiretkien hengessä hyytävän ja määrätietoisen hyökkäyksen pakastimelle. Vaniljajäätelöä ja...ehkä vähän suklaata.

Kamera ei heilunut viikonloppuna mukana, mutta eipä me juuri mitään tehtykään. Oli hauska kierrellä autolla ympäriinsä, esitellä aikaisempia asuntoja, koulut, kaikki oleelliset mestat. 

Pispala!

Viikonlopun safkailut on olleet enemmän ja vähemmän ala-arvoisia (esim. tänään aamupalaksi kasvispurilainen, muutama kahvi, lounaaksi vegetacoja...)

Tällainen näky odotti viime viikolla mua keittiön pöydällä. Faija oli ajatellut, että työn raskauttama ja omasta kodistaan kuukaudeksi poisjoutunut kuopus tarvitsee vihanneksia, hedelmiä, nachoja ja tummaasuklaata. Näin on!! Nachopussi avautui ensimmäisenä. Mun ainoa ruokapaheeni.....

Daddy <3 

Koitetaans palata huomenna asiaan asukuvien kera!

metallipaita

Tämä on saanut nimen Jeanne D´arc - paita. Moni mies on kysynyt, että onko se haarniskamateriaalia. Sitten on pyydetty lupaa kokeilla kangasta. Silisili. Tätä on käytetty töissä, sokkotreffeillä, baarissa, vauvaa hoitaessa ja himassa. Farkkuje, shortsien ja kynähameen kanssa. Joka pennin arvoinen. 

Zarasta ostin. Viime vuonna. 

Kauneutta

The Definition of Beauty is
That Definition is none --
Of Heaven, easing Analysis,
Since Heaven and He are one

Emily Dickinson

Kuvat: Pinterest

"sitten, kun olen kaksikymmentäviisi...."

Marraskuun loppu ja kaikki valittaa jotain, väsymystä ja pimeyttä. Mulla on hieman syyllinen olo, sillä vanhempieni kodin vieressä on mitä upein Elixia, ja mun oli tarkoitus jo olla siellä treenailemassa jalkoja. Reality: sohvalla lukemassa blogeja kulhollinen chilitortillasipsejä vieressä. Kun mä nämä ajatukset saan oksennettua tähän bloggerin kirjoituskenttään, niin enköhän mä saa lähdettyä ulos täältä kämpiltä.

Törmäsin Ragdollin blogiin ensimmäistä kertaa ja hauskaan kysymykseen: mitä luulit olevasi 25-vuotiaana ja oletko saavuttanut niitä asioita, mistä nuorempana unelmoit? Olen jo päälle tuon iän. Pikkuisen. En vielä paljon.

siinä mulle tatskataan mahaan muistomerkkiä yhdestä kaiken muuttaneesta asiasta 

Kysymys veti pikkuisen hiljaiseksi. Jossain mielessä taisin nimittäin lopettaa tulevaisuuden suunnittelemisen vuonna 2009, kun koko elämä meni uusiksi traagisten tapahtumien vuoksi. Jouduin keräämään elämän palaset uudelleen kasaan ja jatkamaan sillä asenteella, että you never know. Voi tehdä suunnitelmia, päätöksiä ja silti elämä saattaa tehdä tsunamit. Tänä syksynä olen ihan erilaisessa elämäntilanteessa kuin viime keväänä luulin. Ensi vuodelle on jo aika tarkat suunnitelmat ja silti tietoisuus siitä, että se hyökyaalto saattaa taas lävähtää nilkkoihin. Hyvässä ja huonossa! Mä olen kuitenkin oppinut nauttimaan elämästä tällaisena, arvaamattomana. Ehkä musta on tullut hippie by heart, mutta nautin kontrolloimattomuudesta ja erilaisista avoimista ovista.

Missä mä sitten nuorempana ajattelin olevani kaksvitosena? Toiveet saattoivat liittyä perheeseen ja parisuhteeseen. Ikävä kyllä, mitä vanhemmaksi mä olen tullut, sitä enemmnä mun toiveeni ja haaveeni on alkaneet liittyä oman itsen kehittymiseen ja kehittämiseen. Työelämässä, omassa roolissa tässä maailmassa ja kaikkea. Oisko kuitenkaan kauhean väärin sanoa, että mä olen todella tyytyväinen siiihen, missä olen, mitä teen, mitä edustan ja keiden seurassa tätä kaikkea teen? Koska...olen! Mun asiakkaideni elämäntilanteet ja tulevaisuudennäkymät on välillä todella ankeita. Mä huomaan, että kannan syyllisyydensekaista tunnetta välillä, koska mun elämä on niin kovin hienoa, onnellista ja täynnä mahdollisuuksia. Ei vähiten siksi, että mulla on kannustava ja rakastava perhe sekä skarpit ja lahjakkaat ystävät.

Kuitenkin, mä olen jo saanut toteuttaa kaikkia mun suunnittelemiani unelmia mikä on ihan käsittämätöntä. Lisää niitä kehittyy aina matkan varrella. Tämänhetkiset liittyvät maailman näkemiseen, työelämään ja ammatti-identiteettiin. Olen aika uranainen, niin se on aina ollut. Viimekädessä mä olen kiinnostunut vain siitä, että onko mun rakkailla asiat hyvin. Omaan elämään liittyen mä tiedän, että on olemassa A, B, C ja D polkuja, jotka kaikki on ok.  

Kate Spade

Tämä merkki taitaa olla suomalaisille vähän tuntemattomampi, mutta mä jotenkin tykkään tästä persoonallisesta ja hieman leikkisästä suunnittelijasta. 

Varsinkin asusteet ja korut on ihania. Ottaisin tollaisen kellon anytime!

Keräilin merkin nettisivuilta omia suosikkeja kollaasiin. 

Mulla oli tänään jokseensakin "äh" työpäivä. Olin valmis myymään kaikki asiakkaat eurolla orjakaleeriin. Tuli kuitenkin hyvä mieli, kun hilluttiin ilta tyttöjen kanssa kahvilla ja kaupoissa. Yhdellä oli sellainen banaaninsäilytyskotelo laukussa. Edelleen naurattaa. 

Mitä sinne kuuluu? Kiva kun täällä käy nykyään porukkaa.

yhden naisen treenihistoria

Oikeastihan mun pitäisi viimeistellä esseetä. 

Uskon, että tämä aihe on jo vähän kulunut. Kakskytjotain kaupunkilainen kertoo salillakäymisestä ja lenkkeilystä. Hohhoijaa. Mä kuitenkin kertoisin mieluummin mun treenihistoriasta, aikojen alusta tähän päivään. Ehkä mielenkiintoisempaa kuin peruspaasaus. Arvostan kuitenkin treeniblogeja, joten linkittäkää ihmeessä sellaisia tähän alle jos suinkin vaan!

Mun ensimmäinen varsinainen liikuntaharrastus oli tanssi, jota harrastin 8-13 vuotiaana, välillä enemmän, välillä vähemmän. Lajeina silloin oli jazzbaletti, hiphop, break, show (tätä väänsin hartaimmin). Koen itseni edelleen kaikista eniten juuri tanssijaksi ja rakastan tätä yhä. Tanssin jonkun verran aikuisbalettiryhmässä, mutta kaikesta ihanuudestaan huolimatta se ei ole riittävän ilmaisullista. Pitää olla vähän enemmän lantiota ja seksiä mukana :) 

En pitänyt koululiikunnasta yhtään. Koko koulunkäynti oli vähän niin ja näin muutenkin, saati silloin, kun iskettiin sukset jalkaan ja nyittiin ympäri Pyynikkiä. Aina oli kylmä ja nälkä. Koripallossa olin luonnonlahjakkuus. Opettaja ehdotti, että tostahan voisi tulla M:lle ihan oikea harrastus. Pyysin kotona äidiltä lupaa saada aloittaa koripallon pelaaminen. Ura katkesi lyhyeen äidin todetessa, että liian tapaturma-altis laji. Kori-fucking-pallo?! Basehypyn tai hevospoolon olisin vielä hiffannut. Äiti pyysi vuosia myöhemmin anteeksi, kun katkerana asiasta muistutin.  

Yhdeksänvuotiaana aloitin myös uimariveljen jalanjäljissä kilpauinnin. Matkaan jäi melko hyvä uintitekniikka ja aika monta kilsaa altaanpohjaa, mutta kilpaura jäi pää-edellä-altaan-päätyyn -traumaan. Kukaan ei koskaan tainnut kysyä, että miksi halusin lopettaa yhtäkkiä. Vesi ja uiminen on tanssin ohella mun elementtejä edelleen. Lapsuuden kesät olen aina viettänyt järvessä toukokuusta elokuun loppuun.

Salilla aloin käymään faijan mukana 12-vuotiaana. Salillakäynti tarkoitti kylläkin 20min kuntopyörällä tai crossarilla ja sitten 1,5 uintia salin altaassa parhaan kaverin kanssa. Se oli elämän parasta aikaa. 

Tässä välissä aloin ratsastamaan, mutta en missään vaiheessa ajatellut sitä urheiluna. Jouduin lopettamaan refluksin vuoksi. Hevosia hoidin silti. 

15-vuotiaana, muuttuvan vartalon ihmetemppuiluiden rinnalla, aloin kiinnostua treenaamisesta kropan muokkaamisen näkökulmasta. Aloin lukemaan treenilehtiä ja tutkimaan asioita netistä. Kävin salilla ja lenkkeilin pienimuotoisesti läpi lukiovuosien. Kävin joskus ryhmäliikunnoissa, lähinnä spinningissä. Löysin jumppapallon päällä heilumisen, ja muutama vuosi menikin siinä, että tein huomaamattani lihastreeniä pallon päällä aina telkkaa tai leffoja katsoessa. Keskivartalonhallinta oli siihen aikaan huomattavan hyvää. Lukioaikoina jatkoin melko samaan malliin ja aloin käymään pilates studiolla 1,5 h rääkeissä kerran viikossa. Teki hyvää, mutta mua harmitti mun venymättömyys ja jäykkyys. Nelikymppiset tädit meni linkkuveitseen mua huomattavasti paremmin. 

Juuri yliopistouran alkaessa mä päädyin joidenkin ihmesattumien kautta kilpamelontajoukkueeseen (!). Mulla oli oma valmentaja, hikisiä tekniikkatreenejä, lenkkeilykäskyjä ja muuta urheiluelämään kuuluvaa. Nautin tästä salaa. Jänistin kuitenkin SM-kisojen edessä ja sen jälkeen opiskelun aloitus vei mukanaan ajallisesti enkä kokenut mielekkääksi aloittaa kilpaurheilijan arkea muiden elämänmuutosten mukana. 

Seuraavana keväänä sain suunnistajatutuilta pistoksen alkaa treenaamaan triathloniin. Tämä oli ennen, kun koko Hollywood kiinnostui lajista, joten koin olevani edelläkävijä. Muistin myös aina kertoa, että keksin idean ennen Jennifer Lopezia. Lopez kävi kuitenkin kisaamassa, mä en. Treenasin vaatimattomat 1,5 v tosissani juoksua, uintia ja pyöräilyä ja tarkoitus oli mennä kisaamaan puolimatkassa siinä vaiheessa, kun kokisin olevani valmis. Treenaaminen oli rankkaa mutta mielekästä. Vedin pitkähköjä aerobisia treenejä, mm. pari spinningtuntia putkeen, joskus kahta treeniä päivässä...

Jouduin jäämään parin kk:n treenitauolle leikkauksesta toipumisen vuoksi. Silloin huomasin, miten ylikuntoiseksi olin ehtinyt mennä. Silloin huomasin myös keliakiaoireiluni, joka oli varmasti omalta osaltaan ajamassa kroppaa tuuttiin. Söin varmaan vähintään 3000kcal päivässä, mutta ravintoaineet ei imeytyneet ja keikuin koko ajan säästöliekillä ravintoarvollisesti. Leikkauksesta toipumisen jälkeen triatlosointihaave sai jäädä, mutta treenaaminen jatkui perinteisesti, eli salilla ja lenkkeillen. Olen aina ollut vaihtelunhaluinen, joten salilla olen tehnyt välillä enemmän toiminnallista harjoittelua tai esim. kinesistä, välillä kunnon raudanvääntöä.

Seuraava käännekohta olikin 1,5 vuoden takainen säännöllinen joogan aloittaminen. Yhtäkkiä kroppa alkoi käyttäytymään täysin uudella lailla. Se alkoi kehittymään. Aloin tulemaan vahvaksi, todella notkeaksi, lihaksikkaaksi ja juoksukuntokin tuntui kehittyvän kuin huomaamatta siinä sivussa. Vatsalihakset alkoivat posahtamaan esiin ensimmäistä kertaa ihan toden teolla, aikaisemmista tuhansista ja tuhansista rutistuksista huolimatta. Treenistä tuli hyvä olo ja se oli hauskaa. Asanat alkoivat pikkuhiljaa vaikeutumaan jne jne. Viime keväänä onnistuin  kuitenkin överöimään myös tämän henkevän superurheilun liikainnokkaana. Näinkin voi käydä. Käyn nykyään todella harvoin tunneilla, mutta panostankin mieluummin oman kehon kuuntelemiseen ja itselle kulloisenakin päivänä sopivaan tempoon. Esimerkiksi tänään olin selkeästi palautumatta eilisen salitreenistä, joten tein puolisen tuntia aurinkotervehdyksiä, jotka toki vahvistavat, mutta myös venyttävät, avaavat ja lämmittävät kipeitä lihaksia.

^ mä :)

Nykyään treenailen 3-6 kertaa viikossa. Kolme on aikalailla ollut minimi jo vuosia, kaksi ei tunnu missään. Kuusi on yleensä liikaa. Mä olen huomannut, että neljä tiukkaa ja tehokasta treenipäivää on mulle parempi, kuin viisi, kuusi väsynyttä. Tykkään asettaa tavoitteita, ja mun treenillä pitää aina olla joku (saavuttamaton) tähtäin. Nyt se on sydäntalven ajan lihasten kehittäminen. Fuusioin raskaita painoja 8-10 toistolla salilla, toiminnallisia, koko vartaloa kuormittavia liikkeitä, joogaa ja ylläpitomielessä juoksua. Haaveilen hieman lihaksikkaammasta, terveennäköisestä vartalosta ja monipuolisen hyvästä kunnosta. Yksi suurin treenimotivaation lähde on kuitenkin se itse tekeminen ja ajatusten saaminen pois arjesta. En voisi elää ilman. Hyvä kunto ja timmi kroppa tulee siinä ohella. Tärkeitä motivaattoreita nekin.           

Naked Truth -haaste

T: Hulda-maitötyttö!

 tämä mun rajattu versio on täysin lame ass...propsit oikeille bloggareille ja oikeasti alastomille kuville. 

Kysymyksiä

Armas Life & Decorating -blogin Remonttihiiri lähetti haasteen. Haasteessa on tarkoitus löytää uusia blogeja & auttaa niitä, joilla on vähemmän kuin 200 seuraajaa. Jokainen tämän haasteen saa / tekee, tulee laittaa itsestään 11 asiaa. Heidän on myös vastattava 11 kysymykseen, jotka haasteen haastaja on sinulle asettanut. Sinun on myös luotava 11 kysymystä seuraaville haastettaville. Ja lopuksi sitten, on valittava 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 seuraajaa ja haastaa heidät & mennä heidän blogeihinsa kertomaan tästä haasteesta.

Mun jutut: 

1. Seuraan Groupon tarjouksia päivittäin, mutta en ole vuoteen ostanut sieltä mitään. En ainakaan sen jälkeen, kun ostin luksuskylpyläloman Tallinnassa jota en sitten käyttänytkään kiireiden vuoksi. Hieman saattoi ärsyttää. 

2. Luen blogeja yleensä päivittäin. Luen niitä yleensä aamuisin tai lounastauolla.

3. Hauskuutetaan miehen kanssa toisiamme suunnittelemalla maailman friikeimpiä lastennimiä. Suosikit tällä hetkellä ovat Bohemond, Sermikki ja Nausea. Nämä jaksavat naurattaa loputtomiin. 

4. Suurin osa kavereistani ja ystävistäni on miehiä. Olen hyvin valikoiva naisten suhteen :D

5. Olen kuuden lapsen täti, muksut ovat iältään 1,5-6 vuotiaita. Perheessämme on siis aika hulina. 

6. Mulla on ollut todella paljon lemmikkejä nuorempana. Koira, kolme hamsteria, kolme marsua (poikasineen), viisi rottaa, sauvasirkkoja(!)...Harrastin myös ratsastusta, ja yhdessä vaiheessa minulla oli lyhyen aikaa osa omistuksessa islanninhevonen.  

7. Mulla on todella monta lempinimeä. Yksi oudoimmista oli joitain vuosia sitten aktiivisessa käytössä ollut Limppu. 

8. Taidan tykätä vanhemmista miehistä. Vanhin mies ketä olen tapaillut oli mua 12v vanhempi ja silloin kyllä väännettiin ikäerosta vitsiä. Joskus koen suhteessa itseni vähän skidiksi, mutta eipä tuo muuten haittaa tai ei sitä juurikaan edes mieti. 

9. Tykkään hankkia vaatteita, joita on helppo yhdistellä toisiinsa tai joihin voi asusteiden avulla luoda helposti uutta ilmettä. Joku hyvin istuva musta trikoomekko on tästä paras esimerkki. 

10. Mä joudun tekemään jonkin verran töitä sen eteen, että muistaisin elää hetkessä enkä eläisi mitään "sitku" elämää. Life is now ja tulevaisuutta ei ole. 

11. Edellisen vuoksi tietoisuustaitojen harjoittaminen ja meditointi on minulle tärkeä, maadoittava elämäntapa. 

Remonttihiiri kysyi näitä ja minä vastasin :)

1. Mikä saa pahalle tuulelle?
olen harvoin pahalla tuulella, mutta esim. väsymys ja nälkä yhdistettynä väärään tokaisuun tai johonkin pikkumokaan läheiseltä on ehkä suurin triggeri. Mutta mulla täytyy olla valmiiksi joku "pohjatila" päällä että tulen pahalle tuulelle. Paha tuuli on mulle monesti yhtä kuin selvittämätön asia.

2. Unelma?
Suurin konkreettinen unelma on tällä hetkellä aika intiimi enkä halua siitä täällä vielä puhua (katsotaan keväämmällä...eikö ärsytäkin tällainen vihjailu?!), mutta jatkuvana yleisunelmana on oman itseni mahdollisimman monipuolinen toteuttaminen. Tämän hetken unelmana on kyllä kodinsisustaminen!

3. Mitä teet työksesi tai opiskelet?
Työskentelen tällä hetkellä 90% kouluttajana ja opiskelen siinä sivussa työ- ja organisaatiopsykologiaa (työ liittyy tällä hetkellä vahvasti tähän teemaan). 

4. Kodin kaunein esine?
Paha kysymys! Hmm...taulut varmaankin. 

5. Lempiväri sisustuksessa?
Vaaleat sävyt.

6. Lempiväri vaatteissa?
Kaikki neutraalit sävyt. Musta ja valkoinen hallitsevat. Jos pitää sanoa väriväri, niin armyvihreä. 

7. Mitä muuttaisit kodissasi, yksia asia?
Yksi asia??!! Olohuoneen sohvakalusto. Vihaan punaista sisustuksessa, punaiset alcantrasohvat ovat silkka väliaikaisratkaisu. Seuraava konkreettinen muutos on kuitenkin olohuoneen vanhan parketin hiominen ja lakkaaminen.

8. Urheiletko?
Voi kyllä, 3-6 kertaa viikossa. 

9. Hampurilainen vai salaatti?
Ehdottomasti salaatti, olen kevyen ja raikkaan ruoan ystävä

10. Kulta vai hopea?
Hopea vaikka ei sen enää niin väliä. Suurin osa koruista on kuitenkin hopeisia. 

Ja sitten mun kysymykset!

1. Oletko koukussa johonkin?
2. Mikä oli lapsuuden lempiammattisi?
3. Oletko enemmän kaikkien kaveri vai valikoiva ihmisten suhteen?
4. Mikä sinua motivoi?
5. Kauneustuote/niksi josta et luovu
6. Mihin kiinnität huomiota vastakkaisessa sukupuolessa?
7. Miten rentoudut parhaiten?
8. Matkakohde johon lähtisit seuraavaksi jos saisit valita minkä tahansa?
9. Lempiblogisi?
10. Jos olisit eläin, mikä olisit?
11. Jos sinun pitäisi valita yksi vaatemerkki jota käyttäisit loppuelämän, mikä se olisi?

Haastetaanpa tähän vaikka seuraavat blogit: Sinut, joka tätä luet (linkitä vastaukset sitten tänne), In my Ballerinesin, Britannikan sekä Kristiinan, vaikka lukijoita onkin enemmän kuin tuo 200 :) 

asuja

Työasua parin viikon takaa. Aika konservatiivista ja mulle tyypillisen graafista - raitapaitoja ja kauluspaitoja on kaapit vääränään. Ne toimii vähän virallisemmissa tilanteissa, mutta on myös hyvänä pohjana arkisempien asujen pohjalle. Anteeksi ylenmääräinen seepia-asetus, kuvaa oli pakko muokkailla jotta en näyttäisi täysin Pimeyden Lapselta. 

Rimpulajalan arkipukeutuminen on sitten vähän boheemimpaa. 

Hiukan punertavien hiusten kanssa on ollut kiva käyttää maanläheisiä värejä. 

Platinablondina ei olisi tullut mieleenkään.

Karvaliivit on syksyn 2012 paras asia ja tämä kyseinen on syksyn ehdoton lempparilook!

Uusille lempparinilkkureille kaatui la iltana olutta, buu. 

Kiinnostaako tällaiset tänäänkinmullaolivaatteetpäällä -postaukset? 

rintaliivipaasaus

Varoitus: sisältää intiimejä paljastuksia.

Kävin eilen tekemässä sen, mitä olen pitkään harkinnut ja yhtä kauan pelännyt - oikean kuppikoon määrittäminen asiantuntevassa alusvaatemyymälässä. Oma rintsikkavarastoni alkoi hupenemaan ja ajattelin perus Hennesin sijasta käydä oikeassa myymälässä, jossa myyjillä roikkuisi kaulassa mittanauhat ja minä voisin harjoittaa malliajoilta tuttua seison-puolialasti-vieraan-ihmisen-mitattavana -leikkiä. 

Alusvaatefanina mä rakastan oleskella esimerkiksi Stockan alusvaateosastolla. Nehän on kuin karkkikauppoja! Tiedän jo tällä melko kattavalla parisuhdekokemuksella, että vaivaantuneisuuden huippu on mies, joka pyörii ahdistuneena pitsihyllyjen välissä ja häviää kuin pieru Saharaan heti kun saa luvan. Ihme defenssireaktio, luulisi niiden olevan positiivisella tavalla stimuloivia ympäristöjä? Eivät ole. Tälläkin kertaa jäin yksin Change liikkeeseen sovittelemaan ja hyvä että jäin - tähän saakka käyttämäni koot on olleet enemmän tai vähemmän vääriä. 

Moooonien muiden tapaan olen käyttänyt tähän saakka liian suurta ympärysmittaa, joka on varsinaista kuppikokoa tärkeämpi tekijä rintojen kannattelemisen näkökulmasta. Ihan loogista ja tämän olen tiennytkin, siksi olen useimmiten käyttänyt ympärysmittaa 70 ja asettanut hakaset uloimpaan mahdolliseen kohtaan. 

oumaigaaash

Myyjä vilkaisi minua kerran, ja ilmoitti ennen mittaamista kookseni 60-65. Mitä????!!!!!! Ja kuppikooksi arvioitiin sellaiset sfäärit, jotka nykyään todella pienirintaiseksi itseään kokevalle aiheuttivat hörähdysreaktion.  Kuulemma C tai D, mallista riippuen. 

Herranen aika. 

Ja sitten....hymy.  

En näköjään olekaan boobsiton, koska sovituskopissa jokainen päälle sujahtanut BH oli kuin unelma. 

Naiset, menkää PLIIS oikeaan alusvaateliikkeeseen ja määrittäkää oikea kokonne!!!!!!!! Ero on huima. 

kuvat: Pinterest

Mitä kuuluu?

Todettiin illalla (turhan suggestiivisesti ehkä), että sen kerran, kun sitä on monta päivää hehkuttanut lauantain ihanaa-saadaan-nukkua-niin-myöhään-kun-halutaan -fiilistä, niin kuitenkin me herätään puoli kahdeksalta. Pahempaa. Mies heräsi seiskalta ja oli heti niin hyväntuulinen, että kaipasi jutteluseuraa. Ma jaksoin kiroilla sikiöasennossa parikymmentä minuuttia kunnes totesin itsekin olevani täysin valmis päivään. Katsottiin delfiinidokumenttia ja syötiin sängyssä kananmunaleipiä. Musta tuntuu, että joka toinen viikonloppu me kreisibailataan kuten kunnon eläväiset cityihmiset konsanaan, joka toinen meistä taas voisi tehdä nuivien brittieläkeläisten suosiman sarjan. Sisältönä olisi filosofiasta ja psykologian historiasta keskustelemista ja teen juomista. Nimi voisi olla Kamppindale ja välillä me voitaisiin antaa "kyllä meilläkin osataan riidellä!" -parisuhdelausuntoja Hyvä Terveys -lehteen.

No, puoli kymmenen olin jo kuntosalin ovella. Kävin ensimmäistä kertaa Stockan Motivuksella. Paikka oli pieni ja olin tavallaan vähän pettynyt laitevalikoimaan, jumalaista crossaria ja hyvää vatsalihaslaitetta lukuunottamatta. Positiivista oli se, että sali oli vain naisille. Ahh! Ei sen puoleen, etteikö musta olis tosi jees, että joku tulee pyytämään treffeille kesken salitreenin tai yhteisinfrapunasaunassa joku nelikymppinen toimitusjohtaja istuu ihossa kiinni ja yrittää aloittaa outoa small-talkia, sarjassa "no käytsä usein täällä?". 

Naistensaleilla ollaan oikeasti treenaamassa eikä heruttamassa, jotenkin tykkään siitä ideologiasta. Mä ajattelin ottaa parin kk:n lihaskauden, ja keskittyä lähinnä suuriin painoihin, toiminnallisiin liikkeisiin ja joogaan. Kerran, pari viikossa on pakko päästä kunnon juoksulenkille, mutta ajattelin kokeilla, että miten mun keho reagois tehostettuun syömiseen ja raskaaseen saliin. Raskasta mä oon tehnytkin, meinasi tulla oksu kesken kaiken. Ilmeisesti hyvän treenin merkki. 

Kello on vasta 12, joten tässä on pitkä päivä aikaa tehdä vaikka mitä. Siellä olis ravintolapäivä (mikä ei ole mua ikinä jostain syystä kiinnostanut), Ylioppilastalon Design District tapahtuma, työ- ja organisaatiopsykologian oppimistehtävän vois vihdoin lähettää jotta pääsisi lukemaan seuraavan kurssin tenttiin ensi kertaa öööööööö, kahteen vuoteen??? Ensi viikon koulutusta täytyis vähän hahmotella, keittiö pitäis imuroida ja illalla olisi kuulemma tuttavapariskunnan tuparit. Hello, short weekend! Jos joku nyt ajattelee, että olisipa hienoa matkustaa työn puolesta, niin tässä on se downside. Viikonloput on lyhyitä ja monesti täynnä toimintaa. Onneksi mä asun viikot lapsuudenkodissa enkä hotellissa. 

Hei, sinä joka tänne eksyit, linkitä mulle oman blogin osoite kommenttiboksiin! Olis kiva lukea enemmänkin "tavisblogeja" eikä aina vaan noita suosittuja :)

Tykkään! -torstai

Alkakoon uusi blogiperinne, ihailtavan suoraan Sofia´s Journalista pöllittynä. Mutta hei, olkoon periaatteena se, että KAIKKI sellaiset ideat ja blogitoteutukset saa pölliä, joiden tarkoitus on levittää hyvää mieltä ja positiivisuutta ja ja ja....

Asiaan. Koitan muistaa tästä lähin tehdä Torstain Tykkäämiset, viisi kivaa asiaa. Jos sulla on blogi, lähde mukaan tekemään samanlaista!

Tykkään! 

1. Mun tukka. Tää on ihanaa vaihtelua poikatukkavuosille. Poikatukkaa pääsee silittelemään muutenkin.  Oon ihan innoissani kun pääsen harjaamaan mun hiuksia. Eksoottista vaihtelua.

minä heilutan tässä tukkaani, näin

2. Stylebook sovellus. Tällä otetaan kuvia omista vaatekappaleista ja asusteista ja luodaan polyvoretyylillä (vai yhdisteleekö tämä peräti automaattisesti??) asuvaihtoehtoja. App on tällä hetkellä vain iPhonelle, buu, eli Lumialaisena mulle ei ole tästä hyötyä. Vielä. On kuulemma tulossa Androidillekin. Hauska idea!

3. Fleet Foxesin White Winter Hymnal -kappale. Kuuntele Youtubesta tai Spotifylta.

4. Totoro on luvallinen myös aikuisille. Ja jos ei aikuisille, niin mulle ainakin.

5. Maapähkinävoi. ´Nuff said.

Livbox!

Hauskin vitsi ikinä, että meikki/kosmetiikkafriikki voisi moista Suomi uutuutta vastustaa. 

Tilaa oma täältä

havaittavissa luovia tuulia

Työviikko Tampereella on alkanut harvinaisen mukavasti - mä olen vain ottanut rennosti, kylpenyt, syönyt hyvin, katsonut videotykillä tv:tä ja leffoja hyvällä omallatunnolla, treenannut ahkerasti...ja taiteillut, pitkästä aikaa! Mun suhtautuminen maalaamiseen ja piirtämiseen on aika, öö, perhetaustani leimaama. Ei ole koskaan ollut mun intohimoni, kuten ei taidekaan ihan vaan sellaisenaan. Musiikki on ollut aina mun juttu. Valokuvataide myös.

Eilen oli luova olo ja tartuin itsekin hiileen pitkästä aikaa.

...mietin myös pienen sisustusprojektin toteuttamista näiden (pöllittyjen) kehysten avulla.

11 kpl

Miettikää, miten pitkälle muutamilla hyvin valituilla vaatteilla pääsisi.
Töihin, juhliin, vapaa-aikaan. Kaikki sopii keskenään yhteen, mallit ovat ajattomia ja materiaalit ovat laadukkaita

Kaikki vaatteet TheOutnet.com, eli yksi mun lempparisivustoni

Tähän korut ja ehkä mustat korkokengät, niin se on siinä.