Mitä kuuluu?

Todettiin illalla (turhan suggestiivisesti ehkä), että sen kerran, kun sitä on monta päivää hehkuttanut lauantain ihanaa-saadaan-nukkua-niin-myöhään-kun-halutaan -fiilistä, niin kuitenkin me herätään puoli kahdeksalta. Pahempaa. Mies heräsi seiskalta ja oli heti niin hyväntuulinen, että kaipasi jutteluseuraa. Ma jaksoin kiroilla sikiöasennossa parikymmentä minuuttia kunnes totesin itsekin olevani täysin valmis päivään. Katsottiin delfiinidokumenttia ja syötiin sängyssä kananmunaleipiä. Musta tuntuu, että joka toinen viikonloppu me kreisibailataan kuten kunnon eläväiset cityihmiset konsanaan, joka toinen meistä taas voisi tehdä nuivien brittieläkeläisten suosiman sarjan. Sisältönä olisi filosofiasta ja psykologian historiasta keskustelemista ja teen juomista. Nimi voisi olla Kamppindale ja välillä me voitaisiin antaa "kyllä meilläkin osataan riidellä!" -parisuhdelausuntoja Hyvä Terveys -lehteen.

No, puoli kymmenen olin jo kuntosalin ovella. Kävin ensimmäistä kertaa Stockan Motivuksella. Paikka oli pieni ja olin tavallaan vähän pettynyt laitevalikoimaan, jumalaista crossaria ja hyvää vatsalihaslaitetta lukuunottamatta. Positiivista oli se, että sali oli vain naisille. Ahh! Ei sen puoleen, etteikö musta olis tosi jees, että joku tulee pyytämään treffeille kesken salitreenin tai yhteisinfrapunasaunassa joku nelikymppinen toimitusjohtaja istuu ihossa kiinni ja yrittää aloittaa outoa small-talkia, sarjassa "no käytsä usein täällä?". 

Naistensaleilla ollaan oikeasti treenaamassa eikä heruttamassa, jotenkin tykkään siitä ideologiasta. Mä ajattelin ottaa parin kk:n lihaskauden, ja keskittyä lähinnä suuriin painoihin, toiminnallisiin liikkeisiin ja joogaan. Kerran, pari viikossa on pakko päästä kunnon juoksulenkille, mutta ajattelin kokeilla, että miten mun keho reagois tehostettuun syömiseen ja raskaaseen saliin. Raskasta mä oon tehnytkin, meinasi tulla oksu kesken kaiken. Ilmeisesti hyvän treenin merkki. 

Kello on vasta 12, joten tässä on pitkä päivä aikaa tehdä vaikka mitä. Siellä olis ravintolapäivä (mikä ei ole mua ikinä jostain syystä kiinnostanut), Ylioppilastalon Design District tapahtuma, työ- ja organisaatiopsykologian oppimistehtävän vois vihdoin lähettää jotta pääsisi lukemaan seuraavan kurssin tenttiin ensi kertaa öööööööö, kahteen vuoteen??? Ensi viikon koulutusta täytyis vähän hahmotella, keittiö pitäis imuroida ja illalla olisi kuulemma tuttavapariskunnan tuparit. Hello, short weekend! Jos joku nyt ajattelee, että olisipa hienoa matkustaa työn puolesta, niin tässä on se downside. Viikonloput on lyhyitä ja monesti täynnä toimintaa. Onneksi mä asun viikot lapsuudenkodissa enkä hotellissa. 

Hei, sinä joka tänne eksyit, linkitä mulle oman blogin osoite kommenttiboksiin! Olis kiva lukea enemmänkin "tavisblogeja" eikä aina vaan noita suosittuja :)