melankoliaa

Juuri nyt mieli on vähän turta. Ja vähän haikea. 

Ei mitään ihmeellisempää, ihan vain tätä elämää. Ehkä syksylläkin on oma vaikutuksensa. 

Pitäisi muistaa, että kierroksia on lupa hiljentää luonnon hiljenemisen tahtiin. 

Mustavalkoiset ja harmaasävyiset kuvat oli ne, jotka Pinterestin ihanista kansioista silmiin pomppasivat. Paradoksaalista kyllä, juuri tällaisellä hetkellä värien katseleminen olisi paikallaan. Mutta sitten taas...hei, miksei olisi tässä tunnelmassa, kun jokatapauksessa on? Ihan rauhassa! Antaisi itsellensä luvan nauttia melankolisesta musiikista, pimeydestä ja kynttilänvalosta. 

Aika usein meitä kehoitetaan vastaliikkeeseen, kun negatiivisiksi tägätyt tunteet ottaa valtaa. 

Mä en oikein enää usko tohon. On eri asia jäädä märehtimään asioita, vellomaan omaan tunnetilaansa vs. lyhyestä alakulosta nauttiminen. Väkisinkin alkaa naurattamaan jossain vaiheessa, jos kuuntelee nyyhkymusaa kynttilänvalossa. Kyllä multakin löytyy Antti Tuiskua Spotifysta. Tänään kuuntelin sitä ajaessa. Oli ihanaa ja nostalgista. Hävetti vain vähän!

Kun tiedän, että kaikki on oikeasti hyvin, voin hyvällä omallatunnolla kuunnella mun muinoin eroaikoina luomaa "riipii" listaa Spotifysta :D Poltella kynttilöitä! Ähh, joka blogi tursuaa tällaista "ai ku mä rakastan syksyä ja syysasusteita ja teetä ja sateenpitämistä kotosalla" settiä. Alennun siihen hetkellisesti itsekin, koska hei, kaikesta voi nauttia. 

Tunnustuksia

• En ole käynyt salilla kahteen viikkoon. Syy: en ole ehtinyt enkä jaksanut. Treeni on kuitenkin tullut metsäjuoksusta ja ehtiihän sitä sitten talvella taas. Bodata, nimittäin. 
• Oon syönyt vähän mitä sattuu. Tämänpäiväinen lounas koostui seuraavista: appelsiini, kylmä kana-vihannes piltti ja minipaketti sourcream sipsejä. Ennen kuin suljette tämän blogin iäksi kauhusta kankeana voin kertoa, että tämä tapahtui ajo-olosuhteissa ja jotenkin se tuntui terveellisemmältä vaihtikselta kuin euron juusto. Ei varmaan ollut. 
• Tänään en oo jaksanut harjata hiuksia, meikata, vaihtaa vaatteita tahi muutenkaan itseäni groomata. Näytän todella väsähtäneeltä kotiäidiltä. 
• On sunnuntai, ja mä olen ollut niin töiden ja työajatusten hallussa, että tajusin 38 sekuntia sitten, että tänään on sunnuntai. 
• Olen porukoiden luona työasioiden vuoksi, ja nautin täysin sieluin siitä, että olen lellittävänä. Hyvää ruokaa, viiniä ja juustoja. En oikeasti muista koska olisin viimeksi nauttinut tällaisestä. Mahtaa olla Konkistadori pikkuisen väsy!
• Mun koira on ihan älytön pierukone. Miten mikään noin pieni ja söpö voi haista ihan kuolemalta? 

Kyllä, tämä on villi maailma. 

Alkoiko soimaan Cat Stevens päässä?

futismutseilua ja kuvaushommia

Ei oo kauheasti ehtinyt päivittelemään täällä, blogia tahi elämää ylipäätään. Maanantai kului välikuolemaa tehdessä ja tapaamisessa, tiistai gallerialla, keskiviikko tv-mainoskuvauksissa ja tänään mä olenkin leikkinyt kotirouvaa. Siivonnut, järkkäillyt paikkoja, käynyt kaupassa, siivonnut lisää, kirjoittanut maileja. Eh, ja vielä pitäis käyttää toinen auto katsastuksessa ja aloittaa varsinaisten töiden tekeminen. Ellei tule hälytys yksiin kuvauksiin, illalle. Salaa toivon, että ei tulisi. 

Oli muuten hauska mutta antiglamöröössi aloitus mallihommille, hehee. Toivottavasti joku 14v alasta haaveileva lukee tämän. Herätys viideltä, kuusi tuntia ulkona muutaman asteen lämmössä, kesävaatteissa. Takin sai onneksi päälle välillä. Näyttelemistä ekaa kertaa miljoonaan vuoteen noin viidenkymmenen ihmisen edessä. Hame korvissa, kiitos tuulen. Vessana bajamaja. Päivän aikana mulla oli lähestulkoon koko ajan niin kylmä, että hampaat löi loukkua ja raajat oli niin jäykät, että pystyin hädintuskin taivuttamaan niitä. Kengät oli kaksi numeroa liian pienet, joten varpaat oli välillä ihan tunnottomat. Söin päivän aikana pelkästään kuumaa mehua, kahvia ja pienen lasillisen smoothieta. Kannoin noin tunnin ajan nojatuolia rinnettä eestaas. Niin joo, ja sit se positiivinen asenne ja iso hymy naamalla! Yhtään en väritä, oli aika extremeä, mutta todella, todella, todella kivaa ja tätä toivois kyllä enemmänkin omalle to-do -listalle! Kun joutuu ajattelemaan työkseen paljon, tällainen aivoton homma on pelkästään positiivista. Tuotantoporukka oli LOISTAVA ja vastanäyttelijät huippukivoja. 

aurinko nousi...

kuvausjengiä

Töiden jälkeen olin jäässä ja supernälkäinen, eikä mikään oo maistunut varmaan koskaan niin hyvältä kuin kuuma miso-keitto <3 nyyh

No mutta oonhan mä muutakin tehnyt kuin erilaisia töitä ja kotihommia. Mäoon shoppaillut!

Eräät lähti kassit heiluen sporttiliikkeestä ja kah, oli heti ihan uusi ulkoilumotivaatio. Vedenkestävä sporttitakki, ihanan pehmeä huppari ja sellainen rälee Davidin panta (jota oon aina cooleilla sporttitytöillä ihaillut) lähtivät mukaan maailman vaarallisimmasta liikkeestä (heti Victorias Secretin jälkeen) eli Budget Sportista. Viime viikoilla moiset syysvermeet olisi vielä olleet liioittelua, mutta ei nyt. Yöllä ihmeteltiin koiran kanssa kotipihalla ilmiötä, nimeltä yöpakkanen. Vielä kun Hemikseen saapuisi ne juoksuhanskat. Sitten mä olen winterproof!

sorruin

Heräteostoksena karvalankamatto...lapsi ja eläinperheeseen! hitto, tän pitäisi olla ICD kympissä psyykkisten sairauksien diagnostiikassa yhtenä oireena. No tänään tätä onkin jo putsattu, mitä ilmeisimmin, koiranpissoista. Ei ollut mun ostospäätös muuten :) Hieno tää kyllä on, hopeanharmaa, iso ja ihanan pehmeä. 

Talveksi tarvisi vielä vähän paksummat ulkoiluhousut, mä nimittäin käytän juoksutrikoita aina. Oikeasti aina, ihan liikaa, joskus kuitenkin jopa juostessa. Tilauksessa on lämmin parka ja lämpimät kengät. Rumaa mutta käytännöllistä. Näillä pärjäisi pitkälle. 

pahan äitipuolen tunnustuksia

Huhhuh. Piti tehdä ihan toisenlainen postaus (lue = pinnallinen), mutta tuota...kyllä mun nyt täytyy avautua ihan elävästä reaalitodellisuudesta. Eli viikonlopusta. Piti olla tyttöjeniltaa ja chillii hengailua tosi raskaan viikon jälkeen, mutta ei. Eihän me nyt sellaista ku lepo, sanan varsinaisessa merkityksessä.

Viikonlopun saldo oli kolme-seitsemän parisuhdekärhämää (sellaista perus väsyneet vanhemmat hieman herkillä -settiä, mm. kettuilua siitä, että eräät oli ehtineet päivittää facebookin ja eräät ei, hahaha. Hiukka saatto naurattaa tää aihe myöhemmin), hirveä määrä pissaa ja kakkaa mutta myös tosi spessuja muistoja. Niin, ja kolme juoksulenkkiä, kun muutenhan tota aktiviteettia ei riittänyt. Koira paskoi äsken lasten leikkikorin kannen päälle. Sain hermeettisen raivarin vaikka oma vika se oli, minä itsekäs sika kun söin enkä vienyt lasta pihalle heti sen syöminkien jälkeen. Hirveä syyllisyys raivarista ja muutama krokotiilinkyynel. Perussettiä. 

Mutta hei! Mähän pidin ihan tällaista livepäiväkirjaa lauantaina. Noin klo neljään asti. Sitten luovutin, koska tästä olis tullut ehkä historian pisin postaus ja kaikki olis vetäneet kuorossa munajohtimensa solmuun. Nauttikaa lukemisesta. Ja nauttikaa siitä elämäntilanteesta missä olette, yksin tai yhdessä. Kaikessa on oma hyvänsä ja oma huononsa. Ps. tytöille terkkuja, että tällaisen tahdin takia meitsiä ei paljoo näkynyt. Ens kerralla...ehkä, en lupaa ;)

LAUANTAI

7.15 Pientä tassutusta keittiö-olohuone akselilla. Ylösponkaisu, lapset haluaa olohuoneeseen, läpystä vaihto piskin kanssa. Ilorimpuileva pikkupiru ulos pissalle. Lätäkkö tulee patiolle, koska ruoho on niin inhan märkä ja kylmä - ihan sama, ulos se tuli kuitenkin. Sisään, lastenohjelma päälle, koirankakkojen siivoaminen lattialta, itselle lasi vettä, koiralle ruoka.

7.30 Kiikutan koiran makkariin oman koppansa kanssa. Jää siihen nukkumaan ihmeen tyytyväisenä, mä pääsen hetkeksi vielä nukkumaan.

8.00 Kissa tulee kehräämään korvaan. Havahdun. Hirveä nälkä ja kahvinhimo ajaa mut pois sängyn lämmöstä. Koira ja mies jää vielä nukkumaan, mä keitän kahvia ja laitan aamupalaa itselle. Ruokin kissan, joka kuulostaa oravalta kurnuttaessaan. Syön marjoja ihan kiukulla, koska viime päivien syömiset on olleet niin värittömiä. Huono ruokaomatunto. Jugurtin sekaan macaa ja triphalaa uusiomutsin lisäenergian lisäämiseksi. I wish, ainakin. Oman safkaamisen jälkeen teen muksuille aamupalaa. Jutellaan, että mistä kaikesta ne tykkää. Toivovat päiväohjelmaksi metsässäkäymistä ja marjapiirakan leipomista. Nyyh!!! Hipit. Tutkitaan netistä, että mitä kaikkea Särkänniemessä voi tehdä talviaikaan. Skidit innostuu katsomaan Koiramäen tarinoita. Totean, että lienee opettavaista, koska kertoo 1800-luvun Suomesta. Totean myös olevani tosi rasittava kasvattaja mikäli kaiken pitää olla valistushenkistä.

9.00 Laitan astian- ja pyykinpesukoneet pyörimään ja imppaan ehkä kolmatta kahvikupillista, vaikka kuka tässä nyt laskee? Naurattaa tää nykyinen lauantaiaamuilu vs. vuoden takainen, ja keksin tehdä tämän "päiväni" postauksen. Myös hyvä syy hengata välillä koneella.

9.30 Lapset ehdottaa, että aletaan jo leipomaan. Oon ilkimysmielinen ja kehoitan apinoita herättämään isin. Makkarista kuuluu vaimea "miks leivotte viideltä aamulla?!". Koira nukkuu koomaunta edelleen, positiivista.

9.30-10.15 Leipomista. Mustikkapiirakkaa. En jaksa alkaa säätämään gluteenitonta versiota, joten vehnäjauho lentää. Penskat osaa auttaa yllättävän hyvin. Kaikki kulhot ja vatkaimet pitää tietty nuolla. Mies naljailee edelleen viideltä aamulla leipomisesta, mutta mieltyy suuresti vallitsevaan espooidylliin. Kauhean keskiluokkainen näkymähän tämä on - isi, äiti ja kaks pienehköä lasta leipoo omakotitalon keittiössä. Kissa tuijottaa vieressä. Koira nukkuu kopassa ja farmariauto nököttää pihalla. Kulissit ainakin kunnossa!

10.30 Dataamistauko, woop!

11 Pienen meikkaamisen, kaikkien pukemisen etc etc jälkeen auto kohti shoppailupaikkoja. Pyöritään kolmeen asti muutamassa eri liikkeessä ja päädytään lopuksi Chicosiin syömään lapsiystävällisyyden nimessä. 

15.30 Takaisin kotona, täysin puhki. Vermeet niskaan ja maastojuoksemaan koiran kanssa! Ei edes vitsi. Raikas metsäilman piristi aidosti, mutta sohva kutsui puolen tunnin ravaamisen jälkeen sangen kutsuvasti. Avasin läppärin, ehdin hengaamaan Pinterestin konfliktittomassa maailmassa 4,5min kunnes penskat ilmoittivat välipalanälästään. 

Edit vol 1. Neljän maissa lopetin pyykkäämisen, ruokkimisen, koiranhoidon, astiksen tyhjentämisen, lasten viihdyttämisen, ruokkimisen ja koiranhoidon ylöskirjaamisen. Totesin, että eihän tää tekeminen kirjoittamalla ehdy. Olin suurinpiirtein pää pyörällä väsymyksestä skidien mentyä nukkumaan, mutta päädyttiin silti valvomaan, ööö, kahteen? Omigaad. Ja ei edes pelkästään huvin vuoksi. Oli vaan paljon mietittävää ja juteltavaa. Kunnon espoolaiset olisi ehkä menneet puoli kympiltä tutimaan, mutta ei me. Musa soimaan ja puolikas punkkulasi kouraan. Onneks tassuherätyskello soi sunnuntaina vasta kahdeksalta. 

Edit vol 2. Saatoin olla itkupotkuraivaripoikki su iltana. 

En käsitä lestadiolaisperheitä. Se, minkä käsitän, on suuren kunnioituksen kaikkia pienten lasten vanhempia kohtaan. Ja työssäkäyviä vanhempia kohtaan. Ja uusioperheitä kohtaan. Ja ylipäätään kaikkea kohtaan. Ja tässä oli sentään kyseessä terve, hyvinvoiva pikkuperhe, jolla oli vaan normielämän hässäkkäpäivä täysin positiivisessa hengessä! Osaa myös muistella kiitollisuudella sitä aikaa, kun sai olla itsekäs. Sekin tarvittiin.

Viettäkääs hyvä viikko

Ps. mieskin teki paljon kaikkea, puhun nyt vaan omasta puolestani ;)

Treenikengät arkikäytössä

Jo puolisentoista vuotta Konkistadorin muotimieltä on ihastuttanut värikkäiden lenkkarien ja tennarien näkyminen katukuvassa. Nykiläinen turisti taisi olla ensimmäinen oma bongaus. Mustat lenggingsit, toppatakki ja värikkäät Niket. Salamarakastuminen! Sen jälkeen oma kasuaali pukeutuminen onkin pohjannut esim allaolevien yhdistelmien tapaisiin ansambleihin. Vähän turhankin paljon. I lööv sporttimuoti. 

Katsokaas kuinka paljon vaivaa näin tehdäkseni inspiraatiokollaaseja! Eikä Nelly.com liity tähän yhtäänsäkään ;) Omat Niksut löytyvät väreissä tummanharmaa-pinkki ja valkoinen-violetti ja ne löytyvät jalasta joka ikinen päivä. Kaapissa olisi tilaa vaikka kuinka monelle muullekin parille! Esim. seuraaville...

Tosi tyttömäisten lenkkarien kanssa mä yhdistäisin julmaa mustaa ja vaikka nahkaa kavereiksi. Häivyttää barbiefektiä. Nämä pinkkineonkeltaiset on muuten kertakaikkiaan herkulliset, ah. 

Asiallinen ja helskatin tyylikäs tapa käyttää Naikkeja - kultaiset tahi hopeiset versiot! Työkaverilla oli nämä ja mä en voinut muuta tehdä, kun tuijottaa kateellisena koko päivän. Kauniit! Näitä ei tunnista juoksukengiksi kauhean helposti. Käy siis sellaisellekin, joka ei ehkä mielly neonturkoosivihreäpinkkeihin versioihin. 

Tämä...ah! Ei varmaan tarvi sanoa mitään? Upeat kengät ja ps. vielä upeampi laukku. Rebecca Minkoff -veska on ostoslistalla. Harvasta laukusta voi oikeasti sanoa näin, mun kohdallani. Tämä päätyy kaappiin olalle, väristä en vaan vielä oo varma. Musta olisi turvallinen ja helppo. 

Mikä yhdistelmistä olisi oma lemppari? :)

huikeaa ajatusvirtaa sanamuodossa

Se tunne, kun älyttömän tahdin jälkeen voi antaa itsellensä luvan ottaa chillisti. Edes puolen päivän ajan! Mihinkään ei tarvitse lähteä sykkimään = pieni ihme. Yhteinen aamupalahetki on harvinaisen söde, kaikki jutut naurattaa kahta väsynyttä. Mä pääsin töistä kotiin puoli kymmenen maissa, siipalla oli edustusilta ja taksi heitti hyvinruokitun pukumiehen himan pihaan vasta keskiyöllä. Ei ihme, että kierrosten laskemiseen meni useampi tunti. 

Mami on nyt vähän väsynyt...

...ynnä flirttailukoulun tarpeessa?

Mami on kuitenkin sangen tyytyväinen. KarmaisevanKeskiviikon jälkeen eilinen oli ihan...no, ei löydy sanoja. Oli ehkä elämäni jännittävin ja tärkein työjuttu. Ei ehkä muiden silmissä, mutta jotain sellaista, jota olin lapsesta lähtien pyytänyt elämääni. Kaikki peliin -energioiden jälkeen kotiin palasi täysin positiivisesti kuiviinimetty nuori yrittäjänainen. Silmät ristissä, kalorivajeessa. En ikinä nukahda sohvalle, mutta Gossip Girlin vanhat jaksot taustalla Netflixistä pyörien ja piski tiukasti kainalossa päädyin kuolaamaan sohvatyynylle miehen jättihuppari väsyneen torsoni yllä. Joten mikäs sen parempaa kuin tämä aamu. Aikaa blogien lukemiselle ja kirjoittamiselle. Aikaa kotihommille, jotka jostain syystä kaikessa aivottomuudessaan tuntuvat nyt sangen ihanilta. Aikaa tälle mun pienelle perheelleni, joka kasvaa viikonlopuksi taas kahdella jäsenellä. 

Onko läppärini pieni vaiko kuppini suuri?

Maljani on ollut viime aikoina ylitsevuotavainen kahvin suhteen.

Oon jo etukäteen ollut paineissani siitä, että kuinkas tässä väsyneenä, sateen keskellä jaksaa kehitellä skideille virikettä. Nyt ei ole virikettätuottavin olo ikinä, nimittäin. Mutta sitten taas...eihän noi lapset oikeasti edes tarvi virikettä sen enempää, mitä normaali yhdessäolo tuo. Voitais vaikka leipoa. Ja lukea. Ja leikkiä taas kampaajaa. Mä menen instant koomaan sillä hetkellä, kun mun päätä tai hiuksia edes hipaisee. Joten kiitos Juniversumi tästä lainatyttärestäni, joka viimeksikin teki mulle kampauksia ja harjasi mun hiuksia tangleteezerillä öbaut tunnin! Sydän. Voi olla, että me haetaan hermeettinen määrä pinnejä ja ponnuja ja tuo lapsi saa harjoitella frisyyrienvärkkäämistä koko viikonlopun. Therapy much?

Tatti ei paljoa stressaa. Tällainen näky odotti gallerialta palatessa. Hän on apinain sukua. 

Lepo olisi toivottavaa, sillä ensi viikko on vielä kiireisempi kuin tämä edeltäjänsä, vaikka senkin ajattelin olevan jooa vähän liikaa. Eräs puhelinsoitto teki nimittäin uuden juonteen jo sangen buukattuun viikkoon, ja maanantai selvittää sen, että näkyvätkö Konkkiksen kasvot jällehen televisiovastaanottimissanne. Ette pääse eroon vaikka haluaisitte. En tiedä oonko ihan hoopo, mutta tällaiset luovat työt on kyllä tosi hauskoja kaiken henkevän ja diipin vastapainona. Kiire ei ehkä vähene, mutta nuorena jaksaa. Ja jos ei jaksa, niin aina voi mennä sellaiseen viiskymmentäluvun keuhkoparantolaan, istua merenrannalla viltti polvien päällä, kanarialintu vieressä. Se yhdistelmä ilmeisesti virkistää ja parantaa, ei kai mulla muuten tällaista mielikuvaa olisi. 

Perheyhteisömme arjen tämänhetkisestä tahdista kertoo sekin, että ensimmäistä kertaa on alettu neuvottelemaan harrastusaikatauluista. Istuttiin tunti pöydän ääressä, syötiin juustoja ja juotiin viiniä, ja sovittiin reunaehdot sille, että molemmat ehtivät/pääsevät omiin treeneihinsä nyt ja tulevaisuudessa, aamen, ja tätä pidetään yllä. Syteen tai saveen. Muistan hämärästi aikakauden, kun vain tuli ja meni oman päänsä mukaan. Ihanaa aikaa, onneksi sellaista on saanut elää...jopa niin paljon, että täysi vapaus alkoi kyllästyttämään :) Vapaus ei koskaan häviä, sen muoto vaan muuttuu. Vapautta on se, että saa valita sitoutuneemman elämän vaikkei kukaan siihen pakota tahi edes kehota. Vapaus on myös sitä, että ei tarvi mennä normien mukaan. 

Parisuhde, lastenkasvatus ja vaikka isommat elämänvalinnat on NIIN tupaten täynnä kaikenlaisia totuttuja malleja, ehdollistumia ja uskomuksia. "Näin asiat kuuluu tehdä". Jotkut voi olla ihan hyviä ja turvallisia joissain tilanteessa, mutta pitää olla aika herkkänä itsensä kanssa, että ei sokeudu sille, kuinka herkästi sitä lähtee kuolleena kalana virran mukana ajelehtimaan. Vastavirtaan meneminen ei ole itsetarkoitus. Se, että elämästä vääntää väkisin tosi coolia ja huippumalliuden sijaan on oman elämänsä anarkisti on vähän...blaah? Mutta jos vaan on anteeksipyytelemättä sinut oman elämänsä kanssa? Yllättävän vaikeaa! Mä huomaan päivittäin miettiväni sitä, että jos teen näin ja näin, mitä ihmiset ajattelevat? Yleensä ei ole sellaista epämääräistä massaa, kun "muut", vaan tarkemmin ajateltuna sitä näkee tietyt kasvot, tietyt ihmiset. Mitä tuo TIETTY henkilö/oma perhe/naapuri ajattelee. 

Vaatii aikamoista rohkeutta elää omannäköistä, aitoa elämää. Monen monta kertaa en ole aikaisemmin pystynyt siihen. Nuorempana mun suurin toive oli upota massaan ja olla mahdollisimman "normaali". Verrattuna mihin? Mikä on niin tärkeää siinä, että tavallisuus ja normaalius olisi hyvä? Tällaisia voi itseltään kysyä. Vastaukset voi yllättää. Ps. jos joku blogia seuraava on joskus miettinyt, että mitäköhän mä oikein teen työkseni, niin mm. esitän ihmisille tuollaisia kysymyksiä. Kyllä. 

Huih, kun pitkä teksti! Iih, kuinka ihanaa kirjoitella rauhassa, ilman aikataulupaineita. 

Päivän ohjelma voisi jatkua siten, että siirryn Aino-jäätelön kera sohvalle. Chillaxin. Salaa toivon, että kukaan vavvoista ei kaipais mua pariin tuntiin. 

Hauskaa viikonloppua!

Elämäni Charlottena?

Otsikko viittaa siis Sinkkuelämään. Luonteeltani olisin varmaan vähiten Charlotte, niinku, ikinä. Jos mun tyttökavereilta kysyttäisiin, niin mä olisin se porukan Samantha. 

Ei siitä kuitenkaan enempää. 

Tavanomaisen "joko ravaa eestaas, puhu koko päivä ihmisille tai uppoa läppärin ja kirjojen ääreen himassa" -työskentelyn sijaan vietän tällä ja ensi viikolla päiviäni myös taidemaailmassa. Ei mitään uutta, tätä on tehty sikiöstä saakka. Oli yllättävän kivaa vaihtelua normiarkeen tuo galleristin leikkiminen! Yllätyin positiivisesti. Olin nimittäin jo viime viikolla aika huolissani siitä, että miten tässä jaksaa...töitä on enemmän kuin jaksamista niiden äärellä. Vaihtelussa on kuitenkin se hyvä puoli, että se jaksottaa sitä omaa energiankäyttöä. Tykkään. 

jättimäiset persialaismatot täyttävät lattiat

koko paikka on täynnä antiikkia - ei se omin juttu, mutta mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän tykkää historian havinasta huonekaluissa

Nyt me vietetään koiran kanssa yö KAUPUNGISSA! Koko kesänä täällä on tullut nukuttua, öö, pari yötä? Aion poiketa periaatteistani ja nukkua koira kainalossa. Kun kerran yksin ollaan ja sänky on eri. Tää on just tätä :) Nyt kuitenkin testaamaan Fressin uutta Sisu-salia. Sitten Herkusta metsästettyä sushia. No okei on tää kaupunkielokin ihan hauskaa välillä...

katsaus menneeseen kesään (snif!)

Kesäkuu

Vietin heti kesäkuun tokan viikon jälkeen huikean nelipäiväisen kesälomani! Olin niin tottunut rankkaan työskentely/opiskelutahtiin, että rauhoittuminen oli yllättävän vaikeaa. Hengasin paljon maalla, mutta viihdyin myös kaupungissa nauttien ison asuntoni viimeisistä hetkistä, sniff! Näin paljon kavereita, mutta koin myös yhden ison konfliktin eräiden kanssa. Haaveilin tulevasta tietämättä kuitenkaan, että konkretisoituuko haaveet...no niinhän ne onneksi teki. Vaikka koitin olla stressaamatta, olin pikkuisen huolissani syksyn kalenterintäyttymisestä. Koitin kuitenkin luottaa, että mun ammattitaidolle on jossain kysyntää ja että asiakkaat löytää luo. Sain maisteriohjelman tulokset ja suureksi helpotukseksi (!!!!) en päässyt opiskelemaan. Olin kuitenkin tyytyväinen ja helpottunut, että kokeilin. Eipä tarvitse sitten jatkossa miettiä. Päätin puolibörnistunnelmissa pitää opiskelutaukoa yliopistojutuista ja keskittyä olennaisempiin opiskeluihin ;) Vahdin aika paljon meidän lapsia ja totesin taas, että eipä paljon pääse stressaamaan jutut, kun ylläpitää kuuden alle kouluikäisen hyvinvointia...

Heinäkuu

Viihdyin enemmän ja enemmän maalla. Kämppis muutti heti alkukuusta mun luo. En juurikaan ehtinyt adaptoitua siihen elämään, sillä alettiin tähän aikaan punkkaamaan siipan kanssa Espoon kämpällä. Aika rakkaudentäyteistä aikaa! Myös jännää, sillä aloin tutustumaan bonuslapsiin :) Heinäkuun ihanimpana muistona oli rakkaan frendin polttarit meidän mökillä, hevostelun aloittaminen pitkän tauon jälkeen, reissu Tampereelle skidien kanssa ja mooooonet, monet kauniit päivät perheen kanssa maalla. Käytiin myös koomikkopoikien kanssa Tamperekeikalla. Kaupunkielämä kutsui yhä harvemmin. Tein jatkuvasti töitä ja suunnittelin syksyä. Lupauduin puolihermostuneena vierailemaan työjuttujen puitteissa telsuohjelmassa. Opiskelin päivät pitkät työjuttuja. Veli osti SUP -laudan ja mäkin pääsin treenailemaan sen kanssa, miniunelma toteutui! Tein muutaman uuden biisin. Nukuin pari yötä uudessa rantamökissä. Mies oli lomalla, ja vaikka olin itse jo töissä kiinni, pystyin tekemään niitä rennosti ja omaan tahtiin. Valvottiin ja nukuttiin myöhään. Heinäkuun loppupuolella aloin tekemään keikkaa Tampereelle ja olin pitkästä aikaa toimisto-olosuhteissa. Tuntui hassulle, olin viettänyt koko lämpimän kesän maalla hippivaatteissa ja bikineissä. Korkokengät puristi. Jossain vaiheessa pääsin huutamaan kurkku suorana Musen keikalle ja tanssimaan koko yöksi sen jälkeen erääseen seksuaalivähemmistöbaariin...uu, hikisiä miehiä.

Elokuu

Vietin synttäreitä heti elokuun alussa, en jaksanut järjestää kemuja, joten hengattiin miehen kanssa kaksin maalla. Maattiin yöllä laiturilla vilttien alla ja katseltiin tähtitaivasta, ja kerrankin vieressä oli joku, jonka astronomia/kosmos/universumi -innostus ja tietous ylitti omani :pTelkkakuvaukset jännitti toki vähän, mutta olo oli ihanan rauhallinen ja olin kiitollinen siitä, että saan tehdä työkseni jotain niin upeeta! Suunniteltiin kollegoiden kanssa vaikka mitä yhteisjuttuja ja haaveiltiin tulevasta. Olin kiitollinen, kun monen vaiheen jälkeen päästiin aidosti ystävystymään jo useamman vuoden mukana kulkeneiden kollegojen kanssa. Työt alkoi varsinaisella höökillä, ja aloin taas olemaan enemmän reissun päällä. Kävin tapaamassa asiakkaita ja sain työjuttuja edistymään vaikka kuinka hyvin. Pelko kalenterin täyttymisestä alkoi tuntumaan nuoresta yrittäjästä jo aika kaukaiselta muistolta :p Kävin talleilla ystävän kanssa ja laukkasin elämäni ensimmäistä kertaa sänkipellolla = jokaisen heppakirjan vakkarijuttu, heh. Treenasin paljon muutenkin, salilla ja juosten. Ravasin monta kertaa viikossa metsässä poimimassa marjoja. Elokuun loppupuoliskolla istuin kotikalliolla haaveilemassa muutamasta asiasta, ja yksi haave pääsikin toteutumaan sangen nopeasti: Tähti-koira muutti kotiin elokuun lopussa. Alkoi ihan uusi vaihe, vauva-arki. Ilmat jatkui lämpiminä aina vaan.

Aikamoinen kolme kuukautta takana! Mun elämäni tuntuu muutenkin olevan sellaista "puoli vuotta kuin kymmenen vuotta" -tyyppistä, mutta tää pätkä oli onneksi harvinaisen mukava. Kauhea klisee, mutta löysin itseä ja omaa sielua ihan taas uudella tavalla. Aloitin monella tapaa uuden aikakauden. Syksy on jo hyvässä vauhdissa, ja edessä on paljon kaikkea uutta ja jännää. Toivottavasti myös tuttua ja turvallista ja maadoittavaa. Tämä hetki on loistavaa, mutta paljon on myös haaveita. Olin tänään koutsaamassa työelämäjuttujen parissa pääkaupunkiseudulla, ja horisin vielä jarisarasvuomaiset lopputoivotukset: muistakaa unelmoida. Sama toivotus tännekin!

mä ja mun elämä

Työpäivä taas kerran vieraassa kaupungissa, vieraiden ihmisten kanssa. Maalle rentoutumaan, mutta faija olikin keksinyt mulle halkohommia. En kehdannut kieltäytyä, koska se on mahdollistanut mulle kuitenkin aika paljon kaikkea...äääh, hiton tyttären syyllisyys!! :D Nyt koko jengi sohvalla, ihmistyyppi nukahti 1,5min sen jälkeen, kun todella surkea jessica alba -raina lähti pyörimään taustalla. Karvatyypit hengasivat viitisen minuuttia samalla sohvalla mikä antoi hieman osviittaa siitä, että täällä saattaa kohta pystyä jättämään kersoja kaksin. Ehkä. 

Edit: olin lähdössä viemään koiraa ulos, kun potkaisin maassaolevan punaviinilasini parketille. Kun olin siivonnut ja huolestunut sisäisesti tahran mahdollisesta jämähtämisestä, siirryin eteiseen. Samalla sekunnilla kun suljin lastenhuoneen ovea, koira kusi lattialle ja kahva jäi rikkinäisenä mun käteen. Myöhemmin huomasin, että joku elikoista oli myös raapinut lattiaa. Syytän kissaa kaikesta. Dear Eki, uskallanko liikkua enää tänään? 13. päivä...ja ehkä muutama rajuhko kirosana.

Arki on ihanaa.

sleepy

twinkle, twinkle little Star...

pitkällä juoksulla

Oon kesän ajan asustellut täällä landella, mutta vasta eilen kävin oikein kunnon maastojennuuskimislenkillä. Olin työskennellyt kotona koko päivän. Stressi pamahteli välillä ihan huippulukemissa, ja jossain vaiheessa seinät alkoi kaatumaan ylle. Mies oli nimittäin mun autolla liikenteessä. Jumitilanne. Selvisin ihmeen hyvin, mutta miehen tullessa treeneistä himaan oli eteisessä instant läpystävaihto, ja uusiokotirouva pääsi baanalle pinkkeine lenkkareineen. 

Ja minkä reitin mä löysinkään!

Oikeasti, syksyllä juokseminen...parasta. Ilmaa on todella hyvä hengittää, ja alun järkyttävästä närästyksestä huolimatta pingoin menemään tunnin verran. Menin minne nenä vei ja löysin golfkentän vierustaa menevän tien. Juoksin niin pitkään että tiet loppui ja metsä alkoi. Ehkä kymmenisen kilsaa? Virtaa olisi riittänyt toisellekin kympille, mutta olin sanonut meneväni "ihan hetkeks vaan", ja sauna odotti. 

...sillä aikaa kotona...

Kyllä tosta vielä juoksija tehdään. 

Oon näköjään ikuinen optimisti. Energiaa tässä kaverissa on siihen, että maman pitäis kyllä nopeasti olla maratonkondiksessa jahka skidi vähän vanhenee ja alkaa jaksamaan pidempiä matkoja. Anteeks, mut onko meillä maailman ainoa koira, jota omistaja houkuttelee ulos?

"and if somebody´s going to make it, that somebody oughta be you"

Uih! Terveisiä Kortisolilaaksosta. Se on kummallinen epeli, kun sille voi teknisesti sanoa, että häivy, älä vaikuta, mutta kuunteleeko se aina? Ei täällä ainakaan! Elämän ironiaan kuuluu juuri se, että kirjoittaa eräälle yhdistykselle rentoutus- ja hyvänolonillan synopsista ja haaveilee itse punaviinistä tahi muusta turruttavasta. Mutta antaa tuntua. Elämä saa olla sykliä. Mäkin olen saanut niin paljon hyvää viime aikoina, että luulis sen avulla kestävän vähän rankemmankin vaiheen :)

Pidin eilen puoliväkisin sellaisen puolivapaapäivän. Osittain siksi, että olin jostain syystä todella pahoinvointinen edellisyönä. Piti vähän toivuskella siitäkin. Pari mailijuttua hoidin, mutta muuten siivosin, katsoin telkkaa, chillailin ja tein blogijuttuja. Illalla kävin salilla ja pyörähtämässä kaupungissa, piti hakea posteja kämpiltä. Seuraava vapaapäivä näyttäisi olevan edessä vasta ehkä viikon päästä, mutta enköhän mä viikonloppuna ehdi ottamaan rennosti. Seuraavaan kahdeksaan päivään kuuluu taas vähintään kolmea eri työtä tän normimeiningin lisäksi. Eikun neljää. Viittä :D Saakeli, oon ihan työnarkki. Pitää siis säästellä akkuja. Väsymyksen ennaltaehkäiseminen - urbaani legenda vai oikeasti mahdollista??!

joskus pitää vaan tuijottaa tulta

oma korttelikin näkyy siellä, tuitui

Arvostan blogeja, joissa ei pestä minkäänlaista likapyykkiä. On ihan hyvä homma, että se oma blogi toimii pelkästään kivojen asioiden alustana. Mulle tämä päiväkirjamaisuus toimii kuitenkin yllättävän hyvänä terapiana. Syksy taitaa olla monella vähän vaikeampaa aikaa? Mulla se on aina ollut, mutta tähänkään totuttuun malliin en halua jäädä kiinni. Tiedättekö, sellainen ai nyt vaihtu syyskuuks, aletaanpa masistelemaan, kun toi auringonvalokin alkaa vähenemään, aijaijai, ja hirveet d-vitamiinivierarit alkaa. Nope, ei jaksa lähteä siihen, vaikka houkutus olisi. Ihan liikaa kaikkea kivaa. Mutta toisaalta, nyt saisi myös rauhoittua. Tuijotella kynttilää ja laulaa illat pitkät, jos siltä tuntuu. Vähentää kierroksia sen luonnon oman syklin rytmissä. 

Stressinhoitovinkkejä, anyone? :) Jos mä jotain (viinin lisäksi) kaipaisin, niin kampaajalle, kasvohoitoon ja hierontaan <3 oih miks oi miks se maksaa suomessa niin kamalasti?

vauvalta terkut

Nyt on sen verran puhki olo, että ei jaksa kirjoittaa mitään kuulumisia...senare, senare. Olo on kuin sirkustirehtöörillä ja siippakin rupes eilen suunnittelemaan aikuistenviikonloppua... 

Tekotaiteelliset mustavalkokuvat saa nyt puhua puolestaan. 

T...

...nukkuu asiallisessa paikassa

...tillittää (aina, kokoajan ja seuraakuin hai laivaa. Takaa kuuluu jatkuvasti pieni täp-täp-täp-täp-täp...)

...hoopoilee

duunissa

demonikoirailee

(ja treenaa pihalla agilityn MM-kultaa varten)

Penelope Chilvers puubootsit

I-HA-NAT!

TheOutnetista löytyi.

Damn that site ;)

makeannälkä?

No siihenpä makoisa vinkki joka toimii allekirjoittaneelle aina

Pari taatelia ja teelusikallinen makeuttamatonta pähkinävoita (manteli-tai cashewvoit vielä parempia ravintoarvoiltaan kuin maapähkinävoi). Vie myös tehokkaasti akuutin näläntunteen pois!

Jos oikein haluaa viherhifistellä, niin korvaa taatelin sellerillä ;) yrh, mä en. Halajan makiaa.