pahan äitipuolen tunnustuksia

Huhhuh. Piti tehdä ihan toisenlainen postaus (lue = pinnallinen), mutta tuota...kyllä mun nyt täytyy avautua ihan elävästä reaalitodellisuudesta. Eli viikonlopusta. Piti olla tyttöjeniltaa ja chillii hengailua tosi raskaan viikon jälkeen, mutta ei. Eihän me nyt sellaista ku lepo, sanan varsinaisessa merkityksessä.

Viikonlopun saldo oli kolme-seitsemän parisuhdekärhämää (sellaista perus väsyneet vanhemmat hieman herkillä -settiä, mm. kettuilua siitä, että eräät oli ehtineet päivittää facebookin ja eräät ei, hahaha. Hiukka saatto naurattaa tää aihe myöhemmin), hirveä määrä pissaa ja kakkaa mutta myös tosi spessuja muistoja. Niin, ja kolme juoksulenkkiä, kun muutenhan tota aktiviteettia ei riittänyt. Koira paskoi äsken lasten leikkikorin kannen päälle. Sain hermeettisen raivarin vaikka oma vika se oli, minä itsekäs sika kun söin enkä vienyt lasta pihalle heti sen syöminkien jälkeen. Hirveä syyllisyys raivarista ja muutama krokotiilinkyynel. Perussettiä. 

Mutta hei! Mähän pidin ihan tällaista livepäiväkirjaa lauantaina. Noin klo neljään asti. Sitten luovutin, koska tästä olis tullut ehkä historian pisin postaus ja kaikki olis vetäneet kuorossa munajohtimensa solmuun. Nauttikaa lukemisesta. Ja nauttikaa siitä elämäntilanteesta missä olette, yksin tai yhdessä. Kaikessa on oma hyvänsä ja oma huononsa. Ps. tytöille terkkuja, että tällaisen tahdin takia meitsiä ei paljoo näkynyt. Ens kerralla...ehkä, en lupaa ;)

LAUANTAI

7.15 Pientä tassutusta keittiö-olohuone akselilla. Ylösponkaisu, lapset haluaa olohuoneeseen, läpystä vaihto piskin kanssa. Ilorimpuileva pikkupiru ulos pissalle. Lätäkkö tulee patiolle, koska ruoho on niin inhan märkä ja kylmä - ihan sama, ulos se tuli kuitenkin. Sisään, lastenohjelma päälle, koirankakkojen siivoaminen lattialta, itselle lasi vettä, koiralle ruoka.

7.30 Kiikutan koiran makkariin oman koppansa kanssa. Jää siihen nukkumaan ihmeen tyytyväisenä, mä pääsen hetkeksi vielä nukkumaan.

8.00 Kissa tulee kehräämään korvaan. Havahdun. Hirveä nälkä ja kahvinhimo ajaa mut pois sängyn lämmöstä. Koira ja mies jää vielä nukkumaan, mä keitän kahvia ja laitan aamupalaa itselle. Ruokin kissan, joka kuulostaa oravalta kurnuttaessaan. Syön marjoja ihan kiukulla, koska viime päivien syömiset on olleet niin värittömiä. Huono ruokaomatunto. Jugurtin sekaan macaa ja triphalaa uusiomutsin lisäenergian lisäämiseksi. I wish, ainakin. Oman safkaamisen jälkeen teen muksuille aamupalaa. Jutellaan, että mistä kaikesta ne tykkää. Toivovat päiväohjelmaksi metsässäkäymistä ja marjapiirakan leipomista. Nyyh!!! Hipit. Tutkitaan netistä, että mitä kaikkea Särkänniemessä voi tehdä talviaikaan. Skidit innostuu katsomaan Koiramäen tarinoita. Totean, että lienee opettavaista, koska kertoo 1800-luvun Suomesta. Totean myös olevani tosi rasittava kasvattaja mikäli kaiken pitää olla valistushenkistä.

9.00 Laitan astian- ja pyykinpesukoneet pyörimään ja imppaan ehkä kolmatta kahvikupillista, vaikka kuka tässä nyt laskee? Naurattaa tää nykyinen lauantaiaamuilu vs. vuoden takainen, ja keksin tehdä tämän "päiväni" postauksen. Myös hyvä syy hengata välillä koneella.

9.30 Lapset ehdottaa, että aletaan jo leipomaan. Oon ilkimysmielinen ja kehoitan apinoita herättämään isin. Makkarista kuuluu vaimea "miks leivotte viideltä aamulla?!". Koira nukkuu koomaunta edelleen, positiivista.

9.30-10.15 Leipomista. Mustikkapiirakkaa. En jaksa alkaa säätämään gluteenitonta versiota, joten vehnäjauho lentää. Penskat osaa auttaa yllättävän hyvin. Kaikki kulhot ja vatkaimet pitää tietty nuolla. Mies naljailee edelleen viideltä aamulla leipomisesta, mutta mieltyy suuresti vallitsevaan espooidylliin. Kauhean keskiluokkainen näkymähän tämä on - isi, äiti ja kaks pienehköä lasta leipoo omakotitalon keittiössä. Kissa tuijottaa vieressä. Koira nukkuu kopassa ja farmariauto nököttää pihalla. Kulissit ainakin kunnossa!

10.30 Dataamistauko, woop!

11 Pienen meikkaamisen, kaikkien pukemisen etc etc jälkeen auto kohti shoppailupaikkoja. Pyöritään kolmeen asti muutamassa eri liikkeessä ja päädytään lopuksi Chicosiin syömään lapsiystävällisyyden nimessä. 

15.30 Takaisin kotona, täysin puhki. Vermeet niskaan ja maastojuoksemaan koiran kanssa! Ei edes vitsi. Raikas metsäilman piristi aidosti, mutta sohva kutsui puolen tunnin ravaamisen jälkeen sangen kutsuvasti. Avasin läppärin, ehdin hengaamaan Pinterestin konfliktittomassa maailmassa 4,5min kunnes penskat ilmoittivat välipalanälästään. 

Edit vol 1. Neljän maissa lopetin pyykkäämisen, ruokkimisen, koiranhoidon, astiksen tyhjentämisen, lasten viihdyttämisen, ruokkimisen ja koiranhoidon ylöskirjaamisen. Totesin, että eihän tää tekeminen kirjoittamalla ehdy. Olin suurinpiirtein pää pyörällä väsymyksestä skidien mentyä nukkumaan, mutta päädyttiin silti valvomaan, ööö, kahteen? Omigaad. Ja ei edes pelkästään huvin vuoksi. Oli vaan paljon mietittävää ja juteltavaa. Kunnon espoolaiset olisi ehkä menneet puoli kympiltä tutimaan, mutta ei me. Musa soimaan ja puolikas punkkulasi kouraan. Onneks tassuherätyskello soi sunnuntaina vasta kahdeksalta. 

Edit vol 2. Saatoin olla itkupotkuraivaripoikki su iltana. 

En käsitä lestadiolaisperheitä. Se, minkä käsitän, on suuren kunnioituksen kaikkia pienten lasten vanhempia kohtaan. Ja työssäkäyviä vanhempia kohtaan. Ja uusioperheitä kohtaan. Ja ylipäätään kaikkea kohtaan. Ja tässä oli sentään kyseessä terve, hyvinvoiva pikkuperhe, jolla oli vaan normielämän hässäkkäpäivä täysin positiivisessa hengessä! Osaa myös muistella kiitollisuudella sitä aikaa, kun sai olla itsekäs. Sekin tarvittiin.

Viettäkääs hyvä viikko

Ps. mieskin teki paljon kaikkea, puhun nyt vaan omasta puolestani ;)