Arkipäiväinen kertomus antiarjesta

Mun päivät on kuluneet tässä alle 20m2 hotelliyksiössäni enemmän tai vähemmän samanlaista rataa. Herätys seitsemältä. Suihkuun, ripsarin avulla vielä väsymyksestä turvonneet silmät auki, jotain mukavaa mutta asiallista päälle ja jolkotteleminen alakertaan aamiaissaliin. Munakokkelia, leipä, kaksi kuppia kahvia. Hesari ja tietoisuus rakennusmiesten tuijotuksesta. Viikolla hotelli on täynnä miehiä, en ole nähnyt naisen naista tässä hotellissa. Olen siis ilmeisen eksoottinen näky. Aamiainen on ollut todella välttävää, taustalla soi panhuilujoululaulut ja George Michaelin Last Christmas. Sitten takaisin kolmanteen kerrokseen, musa soimaan ja meikkiä naamaan. Herään aikaisin jotta saan aikaa itselle ennen töihiin lähtemistä. 

Tänä aamuna luin samaa kirjaa, jota olen ahminut koko viikon. Jos voi puhua elämää muuttavista kirjoista, niin tässä on sellainen. Meditoin kymmenisen minuuttia enkä mitenkään haluaisi pois siitä tilasta. Motivaatiota ei olisi ja aikuisuuden suuri kita puraisee perseeseen tiedostaessa vastuun mun koulutusryhmästä. Eikö joku toinen voisi olla mun sijastani aikuinen tänään? Päälle jalkoihin liimautuneet GT:n mustat pillit ja palttoota päälle. Yöllä on satanut parikymmentä senttiä lunta, kohmeisin sormin saa taas putsata autoa. Huoleton on hevoseton poika eli autoton ihminen, mutta lumisina, pimeinä aamuina oma Toytoa on ihan siunattu kapistus. Muuten kävelisin töihin hangessa sen kolmisen kilometria. 

Ryhmä on yhtä motivoitunut kuin mä. Lounaan jälkeen turhaudun ja huomautan asiasta. Mietin, että oliko se virhe, mutta saan muutamalta ihmiseltä palautetta siitä, että se oli vain hyväksi. Tauoilla ja tilaisuuden tullen luen kirjaani tietokoneen ruudulta, hieman syyllisenä. Ajan hotellille, haen Sokokselta salaatin ja aulasta laten. Nukun syvät päiväunet. Luen lisää, juttelen kavereiden kanssa chatissa ja puhelimessa. Hengailen tunnin kaupungilla haahuillen päämäärättömästi Lindexissä pyjamahousujen keskellä ja mietin, että kohta on joulu. Ostan purkin rahkaa ja minipussin light-sipsejä. Hotellissa syön rahkan, venyttelen, tylsistyn, kaipaan läheisten luo tai minne tahansa tuttuun paikkaan. Tylsistyn lisää ja rupean kokeilemaan tummaa silmämeikkiä itselle. Luen. Syön sipsejä. 

Menen kaksimetriseen sänkyyn nukkumaan. Uni ei tule. Kirjoitan tämän peittokääryleen sisältä. Kokeilen uudelleen. Peilikuva säikäyttää vielä hetken aikaa, hiukset on aika tummat. 

Hyvää yötä.