Sain varattua vihdoin itselleni TOEFL:n eli englanninkielen kokeen. Seuraava mahdollinen suoritusaika on tammikuun 18., mutta ajattelin hoitaa muut paperiasiat kuntoon ennen sitä...ja sitten ei muuta, kun papereita liikenteeseen. Nyt pitäisi vielä keksiä tarpeeksi monta hakupaikkaa. Hollannin lisäksi ajattelin hakea pohjoismaihin, sillä pohjoismaiset yliopistot ovat säätäneet kliiniset opinnot vastaamaan toisiaan siten, että ammattinimikkeen saa automaattisesti kaikkialle pohjoismaihin. Sama ei päde esimerkiksi Hollannin kanssa, sillä vaikka kyseessä on kliininen ohjelma, joudun anomaan tutkinnon tunnustamista erikseen Valviralta. Tässä vaiheessa täytyy sanoa, että sekä yliopistot että Valvira on vastanneet tiedusteluihin ja sähköposteihin supernopeasti, asiallisesti ja ystävällisesti! Olin kait jotenkin varautunut siihen, että kaikki täytyy selvittää itse ja mistään et saa mitään vastauksia. Mm. oma yliopistoni lähetti pikapikaa englanninkieliset opintorekisteriotteet heti kun niitä pyysin. Byrokratian rattaat eivät aina ole Belsebuubin hallussa. Ajatus ruotsiksi opiskelemisesta tuntuu tällä hetkellä hieman kammottavalta, mutta olisi siinä monia hyviä puoliakin. Äkkiäkös sen hallitsisi niin sujuvasti, että suomalaiset työnantajatkin mieltyisivät. Laajentaisi työskentelymahdollisuuksia, täällä ja tarpeen mukaan myös siellä. Ajatukset pyörii "lähdössä", vaikka mikään ei ole varmaa ja homma on vielä täysin alussa. Aika menee kuitenkin supernopeaa joten parempi se on varautua isoon elämänmuutokseen jo tässä vaiheessa.
ps. sain viime viikolla elämäni parhaimman esseearvioinnin aiheesta psykologinen ymmärtäminen organisaatiomuutoksessa yksilö- ja ryhmätasolla. Miten ees mahdollista?! Tosin, sain aikoinaan yliopistouran alussa hyvän arvosana kurssista "Johdatus Eu-opintoihin". Siis EU:n historiasta ja toimintaperiaatteista. Vetoan kurssivalinnassa siihen, että olin nuori ja kokematon.
lois-ta-vaa
VastaaPoista