Meitsi teki vähän radikaalimmat ratkaisut tänä viikonloppuna. Tai ei tää mikään uus juttu oo, nyt vaan kaikille osapuolille virallinen. Irtisanouduin mun työstä. Gaah. Miksi jättää vakityö näinä maailmanaikoina?! Mä en jaksa enää työtä, jossa matkustaminen on jatkuvaa. Nytkin tulee kuusi viikkoa reissaamista, josta ensi viikon pystyn, thank goodness, tekemään Helsingistä käsin. Toisekseen, jos kaikki menee hyvin, mä teen vaativaa asiakastyötä lopun elämääni. Ehkä mä nyt voisin pitää siitä paussia ensi kevään ajan. Olihan tää ihan totaalinen tyhjäänhyppäys, mutta elämä kantaa. Mulla oli alkusyksystä jo aika huolestuttavia burnout oireita. Ei oikein viitsisi mennä näin veitsenterällä oman jaksamisen kanssa.
Jaksamisesta puheenollen, mun salikissaproggikseen tuli pieni hidaste, kun iski vaan hirveä treeniaversio päälle. Diagnoosi: liian rankasti isoa punttia monta kertaa viikossa. Palautuminen ei ole ollut riittävää. Oon ottanut vähän iisimmin ja tehnyt sitä mikä hyvältä tuntuu. Toiminnallista harjoittelua, gymstickiä, lenkkiä ja joogaa. Yllä kuitenkin Paleface treeniasussaan. Jaa mitkä Sveitsingeenit? Kukaan ei oo niin skandinaavisen väritön kun mä.
Töissä siis vedellään viimeisiä. Kaksi viikkoa niin se on siinä...hassua. Ylläoleva kuva on viimeviikkoisen koulutuspaikan ikkunasta. Oli muuten nättiä.
Itsenäisyyspäivää tuli juhlittua sangen oudosti. Tampereella kun olin, niin olisi pitänyt klassisen kaavan mukaan käydä katsomassa ilotulituksia, taputtaa vaimeaa nahkahasikastaputusta ja huutaa hillitysti "ooooh!" sopivalla hetkellä, ja rynniä sitten katsomaan Linnan juhlia. Instead, me vietettiin ke ilta ystävän kanssa katsomassa mun yhden parhaan ystävän shöytä, jonka jälkeen lähdettiin maestron itsensä kanssa viettämään erilaisia pikkujouluja. Ohjelmaan kuului ruoanlaittoa (minä) ja drinkkientekoa (minä) sekä laulamista (me). Koska mun drinkintekotaitoni on enemmän kuin huono, oli meillä aika korkealentoinen fiilis. Heitin kolmen jälkeen peiton frendin päälle, ja ekat vaimeat muminat (mun suusta tulleina) kuului vasta yhdeltätoista. Yhdeltä pääsi jo ylös kahvinkeittoon josta päivä jatkui aika tiiviisti sohvalla, Travel Channelia katsoen. Frendi lähti livohkaan, minä ruoppasin kinuskijäätelöpurkkia ja lähdin ajamaan maailman hirveimmässä kelissä seuraavaan koulutuspaikkaan, eli Poriin. Täällä ollaan, Cumuluksessa, Pringlespurkki kourassa ja semihyvä mieli päällä. Olo on sopivan hupakkomainen eikä lainkaan arjen raskauttama. Hei olen M, työtön alkoholisti. Eivais.
Viikonloppu!
Sinkkuviikonloppu!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentointi on blogin pitämisen suola, kiitos!