On niin visuaalisesti hieno ja historiallisesti merkittävä päivämäärä, että piti ihan otsikkoon asti tuoda.
Terkkuja lenkiltä. Kahdenkymmenen minuutin sellaiselta. Olikohan hyvä idea juoda kuppi kahvia ja syödä salmiakkia juuri ennen sitä? Illemmalla uudelleen, siis. Maisemat oli kuitenkin ihanan talvisia ja sain sentään auringonvaloa ja raitista ilmaa. Lenkin jälkeen kävin puristeluttamassa mun uusia reisilihaksia äidillä. Kyllä, mulla on nykyään reidet (omaan tasooni nähden), eikä kukaan välty pakotetulta "koita tosta!" testaukselta. Ennen se oli vatsalihakset. "Lyö tohon". Joo, oon nolo.
Viime viikon ruokailut oli jossain määrin vähän outoja. Mun koulutuspaikan (sairaala-alue) yhteydessä oli hyvä kotiruokala, mutta siellä ei juuri koskaan ollut sekä kasvis että gluteeniton -vaihtoehtoa, joten allaoleva setti kuvaa aika hyvin sitä, millä mä joinain päivinä itseni sain evästettyä.
alla vanha kuva, mutta tässä on taas hyvä esimerkki siitä, mitä hotelleissa voi iltaisin tehdä....hoitaa kauneutta...
Mä olen nyt pöllämystynyt vapaaherratar. Saa onnitella, tai pahoitella, ihan miten vaan. Älkää kysykö, että miltä nyt tuntuu, kun ei tunnu oikein miltään. Kaikkia varmaan kiinnostaa, että mitä mä nyt sitten teen, mutta en halua puhua mitään ennen kuin tiedän varmaksi. Sanotaanko nyt näin, että tylsää ei näillä näkymin pääse tulemaan. Tärkein juttu on ton pidemmän tähtäimen tulevaisuudensuunnittelun lisäksi toki toi yrittäminen, mutta sekin saa mennä omalla painollaan. Hippi kuittaa. Palailemme jouluisemmissa tunnelmissa. Porukat on ihan onnellisina, kun mä oon jouluapuna täällä. Mäkin oon...kai :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentointi on blogin pitämisen suola, kiitos!