Kävin tiistaina tekemässä Motivuksella "sellaiset painot, että tuntuu" treenin ja kyllä on tuntunut. Tänäänkin vielä. Muut Konkistadoriosiot ovat jo saavuttaneet rauhan, mutta etureidet muistelee edelleen syväkyykkyjä. Lämmöllä. Kutsukaa ylisiveäksi (ei kyllä kannata), mutta mä en kaikkien näiden salivuosien jälkeen vieläkään osaa tehdä maastavetoja ja syväkyykkyjä miettimättä sitä, näyttääkö mun berberi liian tyrkyltä. Koska kyllähän se noissa liikkeissä näyttää. Konteksti on kuitenkin avainsana tässäkin tapauksessa. Salilla on ok olla töröperse, Stockmannilla ei. Tämä oli pitkä ja outo alustus ylläolevalle kuvalle. Siinä olen juuri lähdössä aurinkoiselle etureisienhuuhtelulenkille. Laitoin barbinvaaleanpunaista huulikiiltoa jotta näyttäisin aavistuksen naissukupuolen edustajalta.
Jos juttujen taso on matala ja tyyli entistä sekavampi, käy syyttäminen viime yötä. Onnellisena pääsin nukkumuksen tiloihin jo ennen kahtatoista, mutta vain herätäkseni neljältä valvoskelemaan stresseissäni. Joo, mua stressaa, ja täällä mä siitä saan valittaa. Lähetin eilen Leidenin paprut ja se ehkä aiheutti jonkinsortin piikin kortisolitasoissa. Tajusin, että mahdollinen muutto ulkomaille olisi tällöin puolen vuoden päästä. Jaix. Sekään ei auta stressiä, että remppamiehet könyää tänne joka aamu 7-8 aikoihin. Mulla on myös tuskaisen täysi työviikko, ja tällä hetkellä tuntuu siltä, että orastavasta kahdeksan tunnin päivästä ei tule helpoin mahdollinen. Kolmanneksi, erinäiset ihmissuhdekuviot pyörii tällä hetkellä päässä. Enemmän tällaiset ystävä- ja perhesuhdeasiat.
Joskus aiemmin mulla oli vähän väärinymmärretyn buddhalaismindfullness näkökulma tunnemyllerryksiin...sellanen, että mites tää tunne saatais nyt mahd. äkkiä taka-alalle, ja zen päälle. Klassinen aloittelijan virhe. Antaa tuntua vaan. Kyllä se siitä jossain vaiheessa lähtee. Ja jos ei lähde, niin ainakin on kirjoitettavaa blogiin! häshtäg positive thinking häshtäg fake-smile
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentointi on blogin pitämisen suola, kiitos!