jänskää

Tilanne, jota en olisi uskonut tapahtuvaksi ihan lähiaikoina, mutta...tässä sitä ollaan!

*pysy en housuissani...*

Meillä oli pari viikkoa sitten päällä tilanne, että eräs suloinen koiraneiti oli jo muuttamassa miehelle. Olin ihan järkyttävän iloinen ajatuksesta, mutta homma ei toteutunutkaan. Oltiin toki varautuneita pettymykseen, mutta vauvakuume jäi pahasti päälle. Molemmille!

No, asia johti toiseen (ihan sattumalta...as if...), ja huomenna mä olen menossa takaisin kotihoodeille erään kennelin kautta. Siellä on kolme tyttövauvaa vielä odottelemassa hyvää kotia, ja en tiedä...yksi niistä saattaa olla mun. Hauskinta tässä on se, että miespolo on pahaa-aavistamattomasti ulkomaanreissulla. Tyyppi tulee himaan ja mä ilmoitan, että meillä on muuten koira ja se söi muuten äsken sun parhaat kengät. Öfff. 

Enpäs kerro vielä tarkempia detskuja, koska tässä on vielä pari liikkuvaa osasta. Iso, iso päätös, entisenä koiranomistajana tiedän, mutta toisaalta...sydäntä pitää noudattaa. Tämä koirajuttu on odottanut tulemustaan, oikeaa aikaa. Se voi olla nyt tai myöhemmin. Rotu on ihan järkyttävä yllätys mulle!!!! Mulla on pari, kolme suosikkirotua ja olin ihan varma, että seuraava koira olisi joku niistä. En olisi siis ikinä tätä uskonut, mutta valinnassa on pointtinsa. Pakko kyllä sanoa, että mikään esteettinen elämys tämä kaveri ei olisi. Suoraan sanoen aikuisena ruma kuin belsebuub. Mutsi on sangen kannustavalla tuulella, koska googlailutuokion jälkeen sain tekstarin "no mut sehän on ihan söpö, ja näyttää kuitenkin ihan koiralta". Ruma mutta symppis. 

Että saapas nyt sitten nähdä, että tuleeko musta (köyhä)äiti lähiaikoina. Pakkohan mun oli tulla tänne hehkuttamaan. Enkä mä hehkuttaisi ellei tää olisi tosipaikka. 

Oikeastaan ainoa, mitä mä tosissani mietin, on toi pentuaika. Mulla on kyllä tosi kiva aikataulu lähiajoille, aikaa olla vauvan kanssa. Silti :)

arjen hyvinvointivalintoja

Mun arkeni, työmielessä, toteutuu harvoin aikavälillä 8-16. Tänään ja huomenna on itseasiassa poikkeuspäivät, sillä työskentelen Pirkanmaalla office-olosuhteissa. Mikä tekee mun arjestani haastavaa, on sen ainainen vaihtelu. Mikä tekee siitä juuri mulle sopivaa on...no, se ainainen vaihtelu :)Koska mun hyvinvointini perustuu tietynlaiseen rentoon kurinalaisuuteen (= ts. en harrasta mitään repsahduspäiviä tai aikoja, vaan terveelliset elämäntavat on osa mun arkea), listasin muutaman oleellisen jutun ylös. Mitää uutta tässä tuskin on, mutta jos näistä olisi vaikka apua jollekulle tai olisi vähintään mielenkiintoista. Kommentoikaa hei jos teillä on hyviä ideoita tai hyväksi koettuja vinkkejä! Älkääkä ottako liian vakavasti. Mua tai sitä omaa hyvinvointia. Mun filosofiaan kuuluu se, että saa välillä perseillä. Oleellinen sana tuossa lauseessa on juurikin se välillä. Ei synttäritkään tunnu enää jänniltä jos niitä juhlii viikottain. 

Aina joku snack ja vettä mukana 

Lähden tuskin ikinä kotien kodin ulos ilman vesipulloa. Juon silti vähän liian vähän siihen nähden, kuinka paljon nestettä kuluu. Hyvä käsilaukku on sen kokoinen, että siihen mahtuu puolen litran pullo. Kuljetan vähänkin pidemmillä reissuilla mukana aina myös jotain pikku välipalaa. Yleensä banaani, kuivatut hedelmät, pähkinät ja vastaavanlaiset toimii hyvin. Tämä tarkoittaa myös sitä, että mun laukunpohja on aina täynnä rusinoita ja cashewpähkinöitä. Jos olen tien päällä, juotavat jugurtit, valmiit smoothiet, ProFeel -juomat ja vastaavat pikkuvälipalat ovat helppoja. Tällä vältän äkilliset nälkäkuolemat ja tilanteet, joissa ei ole mitään gluteenitonta saatavilla. Tosin nyt täytyy myös sanoa, etten välttele ns. epäterveellisiä juttujakaan. Gluteeniton euron juusto, ranskalaiset ja Starbucks -juomat kuuluu myös välillä mun matkaeväisiin. 

Aina terveellisiä pikasafkatarvikkeita kaapissa

Pakastevihannekset, pähkinät, tattarijauhot ja kaurahiutaleet, kananmunat, maito, rahka tai turkkilainen jugurtti, hedelmät ja marjat sekä esimerkiksi tonnikala, feta ja tofu...muutama kastike ja mauste, niin näistä saa jo vaikka mitä. Leipää ja riisikakkuja säilytän myös yleensä jokaisen kodin kaapissa ja pakastimessa. Näitä mulla täytyy kuitenkin olla jokaisen kämpän kaapissa: maitoa, kahvia, hunajaa, gluteenitonta jauhoa (soija, tattari, manteli...) sekä earl grey -teetä. Nämä on mun must-tuotteet!

Pysyn liikkeessä päivän mittaan

Mä en tykkää istua. Kroppa vaatii liikkeessäoloa, treenaamisen lisäksi, ja esimerkiksi koneella istuminen tai sohvalla makaaminen kestää mulla vaan hetken - sitten on pakko päästä liikkeelle. Kun työskentelen kotona koneella, niin yleensä seison. Siippalan keittiön saareke on tällä hetkellä paras paikka kyseiseen toimintaan. Toki istuttuakin tulee, mutta vain vähän aikaa kerralla. Siivoaminen, paikkojen järjestäminen ja vastaava touhu on mulle arkiliikuntaa. Pyrin myös hyötyliikkumaan mahd. paljon. 

Lenkkarit ja joogamatto kulkee aina mukana

Koska liikun paljon ympäriinsä ja nykyään enemmän ja enemmän autolla, kulkee mulla kaikki oleelliset treenitarvikkeet mukana. Mikäli en liiku autolla, on mulla yleensä mukana niin iso laukku, että lenkkarit, trikoot ja urheilurintsikat mahtuu messiin. Muuta ei tarvi, näiden avulla voi pyrähtää lenkille tai tehdä bootcampia kotiolosuhteissa. 

That´s about it. Niin ja joo, Spotify, mun henkireikäni, kulkee aina kännykässä. Musiikkia on pakko olla. Näiden lisäksi on tietenkin pikkujuttuja joita haluaisin parantaa. Toisaalta, täydellisyys ja virheettömyys ei ole meitsille synonyymit :) Joo, aina voi parantaa, mutta on hyvä tiedostaa se, että mikä on hyvinvoinnin edistämistä ja mikä on terveellisyysegon pönkittämistä vailla aitoa hyvinvointia = iloa. 

Mutta jos nyt listaisin näitä juttuja, niin aika klassiselta näyttää...

Vähemmän sokeria

Ongelma: Länsimaalaisten vitsaus, piilosikuri ynnä näkyvä sellainen esimerkiksi Makuunimuodossa...

Vaikken edes ole sikurihiiri, niin makiaisia asioita tulee nautittua päivittäin. Maltillisesti, joo, esim. eilen munchasin muutaman karkin, eskimopuikon ja Starbucks-laten. Tämä määrä on kuitenkin jo IHAN tarpeeksi sokerimielessä :/ helpostihan se täyttyy....pitää herkutella, mutta ei joka päivä sillä puhdistetulla sokerilla. 

Ratkaisu: koska asioiden pitää päivittäin maistua myös tosi hyvälle ja mielitekoja/kalorivajeita tulee, niin pidän kaapissa yleensä aina makeuttamatonta maapähkinävoita, taateleita ja tällä hetkellä löytyy jopa superherkkuani, St.Dalfourin sokeroimatonta kirsikkahilloa. Näistä saa helpotusta sokerihimoon. Lasi tuoremehua ja tumma suklaa on myös jees. Joskus saan kohtauksen ja juon muksujen kaakaota (tai pöllin niiltä Ville Vallaton -puikon, ne on tosi pieniä ja harmittomia).

Liian vähän unta

Ongelma: Valvominen on liian kivaa. Varsinkin hyvässä seurassa. 

Ratkaisu: Voi ku oliskin moinen! Kurinalaisuus, ei kai siihen muu auta. Eilen illalla mua motivoi se päätös, että olin laittanut kellon soimaan 6.40 jotta ehtisin aamujoogailemaan. Se on ikävästi rutiineista poisjäänyt juttu, joka kuitenkin tekee mulle äärimmäisen hyvää. Kuitenkin, valvominen on niin kivaa, että seuraavan päivän väsy on joskus sen arvoista. 

Treeni ei aina huvita

Ongelma: Väspättää. Ei jaksa. Ei huvita. 

Ratkaisu: Väsyttääkö oikeasti? Lepää. Onko vain alivireys? Useimmiten kyse on tästä, eli kroppa liikkeeseen puoliväkisin, ja johan tulee parempi olo. Aina kannattaa aloittaa. Jos tuntuu, että ei pysty jatkamaan, niin voi keskeyttää. Jopa ryhmäliikuntatunnin! Harvemmin näin kylläkään käy. Alivireyden ja oikean väsymyksen tunnistaminen on ihan hirmu tärkeää ja treeniarkea helpottavaa!

Terveellisyys tuntuu suorittamiselta

Ongelma: jokainen blogitar kertoo kilpaa superterveellisestä ja ihanasta elämästään, itse söit juuri päivän toisen lihapiirakan etkä muista edellistä flow-jooga kertaasi.

Ratkaisu: ota paasto blogien lukemisesta, hiisi vie. Oikea elämä löytyy vaikka metsästä. Mene sinne ja opettele tunnistamaan sieniä. Ei paljoa nuoren naisen elämänpaineet kiinnosta, kun koittaa välttää munuaismyrkytyksen. Nämä blogit on tosi kivoja ja parhaimmillaan inspiroivia, mutta luo myös paineita. Vältä täydellisiä ihmisiä ja ala hengaamaan vaikka tarha-ikäisten kanssa. Hanki maitotila. Et ehdi ajattelemaan yhtään mitään muuta kuin utareita. Hanki vauva. Et ehdi ajattelemaan yhtään mitään muuta kuin omia utareitasi. 

Ällöt trendit

Ongelma: et pidä vihreästä smoothiesta etkä halua syödä levää tahi mehiläisen siitepölyä. 

Ratkaisu: lopeta moiset jutut alkuunsa. 

Tämä oli ennemminkin hjumoristinen tapa ilmaista, että löydä oma linjasi, älä kopioi, Tai kokeile ja pidä se, mikä toimii. Mikään terveysveto ei tule kestämään aikaa ellei sen toteuttaminen tunnu hyvältä. 

Kommentoikaa, blogittaret, mikä toimii sulle ja mikä ei? 

Paisley shortsit

Mä koin tänään äärimmäisiä onnenhetkiä kuoriessani auki H&M -tilaus säkkiä. 

Joo, se on vaan Hemis, mutta joskus määrä korvaa laadun! Kuka ei haluaisi hipeltää miljoonaa uutta vaatekertaa hyppysissään, huudella "ooh" ja miettiä tulevia asukokonaisuuksia? Termi "säkillinen" ei ollut tällä kertaa edes liioittelua. 

Satiinishortsit on suloista paisley -kuosia. 

Makutuomari-Äidin mielestä ne oli vähän pikkuiset. Tosin häneltä kuultiin tänään myös legendaarinen "farkut kuuluvat mielestäni vain metsäretkelle, ei kaupungille" -kommentti. Mun mielestä just passelit syksyllä paksujen, mustien sukkisten kanssa. Ja vaikka pehmeän neuleen kaverina. 

Note to self:

älä enää käytä urheilurintsikoita muuten kuin urheillessa

Note to people who use jeans while hiking:

REALLY?!

ylevää horinaa ja 10 vastausta

Mietiskelin eilen monia vakavia asioita. Myös tätä bloggaamista. Tämä ei ole itsessään vakavaa, mutta vakavoiduin ajatellessa sitä, että postaukset tulee tehtyä aika juostenkustusti. Samoin monet kuvailut. Mähän en todellakaan tee tätä muuten, kuin omaksi ilokseni. Homma on vaan siinä, että olen tehnyt tätä omaksi ilokseni jo vuodesta 2010 eli herranen aika, ensi vuonna niitä vuosia TODELLAKIN on jo plakkarissa! Haluaisinkin siis luvata itselleni ja satunnaisille lukijoille tuottaa vähän laadukkaampaa sisältöä. Zen-buddhismi asennetta kehiin - valitse ne asiat, mitä teet, ja tee ne täydellisesti. Täydellinen on pelottava ja mahdoton sana, mutta sillä tarkoitetaan tässä yhteydessä ennemminkin sitä, että tee niin hyvin kuin pystyt. Ja loppujen lopuksi mä olen joka tapauksessa sellainen luonne, että teen ennemmin itselleni enkä muille. Ithe pithää olla ylypeä. Ja jos äitin ei tartte hävetä ihan kauheasti, niin vielä parempi. 

Mutta niin. Juosten kustu blogi - juosten kustu elämä? Ei kai ihan. 

Voi ja pitääkin olla vähän boheemi, tämä on tällainen mun pikkuinen rento henkireikäni. Mä kuitenkin uskon myös vetovoiman lakiin ja siihen, että lukija todellakin näkee, että kuka panostaa kätöstensä tuotoksiin ja kuka ei. Sen huomaa muittenkin blogeista. Monen elämä on mielenkiintoista, stalkkaamisen arvoista, täynnä kauniita juttuja ja hyviä pohdintoja. Blogeja on Suomessa vähintään miljoonia. Ne, joita mä aktiivisesti luen, kuuluu joihinkin seuraavista kategorioista:

1) Hauska kirjoittaja, raikasta tekstiä, kynä hallussa (Britannika, Made in Lakeus ja Uskollinen Lukija sekä uusin blogilöytö Julia LK ovat hyviä esimerkkejä tästä)

2) Esteettisesti vertaansa vailla olevat blogit, kuten Coco Sweet Dreams ja muotipuolelta vaikkapa Strictly Style ja Kristina´s - ei paljoa voi neitojen kanssa kilpailla kukaan tässä kategoriassa, ei! 

3) Stalkkausblogit. Tähän kategoriaan kuuluu muutaman ystiksen-pystiksen hengentuotos ynnä muutama daami, kenen elämää on hauska stalkata seurata. On myös äärimmäisen hupaisaa kuulla säännöllisen epäsäännöllisesti, että joku random tuttu seuraa blogin kautta Konkistadorin elämää! Oih, tämä vallan hämmentää ja sydäntälämmittää samanaikaisesti. Ps. Terkkui stalkkiksille, että tämä on edelleen fragmentti elämästäni, ja ne asiat, joista olis oikeasti kiva kirjoittaa, jää monasti veks, eli ei kande edelleenkään liian tosissaan ottaa ;)

Olisi ehkä väärin sanoa, että kirjoitan tätä vain itselleni, koska ei se ihan niinkään ole. Ennemmin se menee niin päin, että sensuroin, sensuroin, sensuroin. Välillä mietin, että miksi. En osaa rajata blogin teemaa pelkästään pinnalliseen, vaikka se olisi ehkä helpoin keino. Mut miksi sensuroida. Mä olen tiettyine juttuineni jo astunut kaapista "julkisuuteen", joten ehkä nekin teemat saa valtaa alaa enemmän ja enemmän. Oman pään sisäinen perustelu on ollut joskus se, että ihmiset hämmentyvät, jos blogissa vaihtelee vuoronperään henkevät postaukset ja kynsilakkajutut. Hienosti otan taas vastuuta ihmisten hämmentämisestä! Ehkä voisin lopettaa ja kirjoittaa mitä kirjoitan ja luottaa siihen, että eri jutut resonoi eri ihmisiin.

Miksi mä profiloisin blogini kun en profiloi itseänikään? Pieni esimerkki: kävelin eilen kotiin kaupungista. Siippalassa, täällä maaseudun syrämessä, on parinkymmenen minsan kävelymatka junalta kämpälle. Tähtitaivas oli avoinna, mieli korkealla, ja tulipa taas luovuttua henkisesti eräästä tägistä, mitä olen varmaan jo viitisen vuotta tiukasti mukana kantanut. Aina, kun lähdetään sellaiseen "olen tällainen, en ole tällainen", ollaan vähän...no, turvallisilla vesillä. Ihminen rakastaa kategorisoimista. Mun ego tykkäisi välillä kovasti kategorisoida itsensä vaikka vain puhtaasti henkeväksi ihmiseksi. Mutta persele, kun täällä elämässä ollaan nauttimassa myös siitä pinnallisesta sonnasta x) joka on AIVAN ihanaa! Eli siis ainakin niin kauan, kun mä en istu 24/7 Goalla elefantin vieressä, turbaani päässä, laulan om mani padme humia. 

Miehestä en kerro detskuja ammattinsa ja muun elämänsä takia, ihan turvallisuusjuttu täällä internaatissa. Mutta omalla vastuulla ja sopivalla varovaisuudella voin toki omassa blogissani kertoa itsestäni ja ajatuksistani niin paljon, kun sielu sietää. Tämä siis hyväksi loppuaffirmaatioksi tähän. Ugh, olen puhunut!

MUTTA HEI, olihan tässä postauksessa ihan funktiokin. Nimittäin Julia LK:n blogissa ollut haaste, johon kaikki halukkaat saivat osallistua. Kiitos Julia ja kiitos kivasta blogista! Kymmenen kysymystä ja näihin vastaukset, var så goda. 

1. Mitä odotat erityisesti tulevana syksynä?

Töitä! Suurella innolla, pienellä jännityksellä ja ainaisella uteliaisuudella. Odotan myös pimeneviä iltoja täällä maalla. Paria silmissähäämöttävää reissua. Musiikkijuttuja. Yhteistä aikaa näiden mun läheisten kanssa. Odotan myös innolla mitä hevosteema voi mukanaan tuoda. Perusarkea ja sitten sitä ainaista yllättävyyttä, mitä tämä mun maailmani mulle suo. Vaikka näitä vastauksia kirjoittaessa (eilen, toim.huom.) on vähän blue ja epävarma päivä, odotan suurella rakkaudella ja suurella innolla tätä syksyä, wuhuu!

2. Viimeisin hankintasi?

Taisi olla tuo häämekko. Odotan myös suurella innolla mun H&M pakettia, how teenager of me ;)

3. Bravuurisi keittiössä?

Salaatit. Ylläri. 

4. Lempikirjasi?

Stephen Kingin Tukikohta, Anthony de Mellon Awareness ja romaani nimeltä Empress Orchid.

5. Minne haluaisit matkustaa seuraavaksi?

Jenkkeihin. Siippa ravailee vuosittain siellä työmatkalla ja mukana saa kuulemma lokkeilla, jes!. Vegasiin sain kutsun jo pari vuotta sitten, mutten ääliö osannut hyödyntää mahdollisuutta silloin. Venetsian-koti on tietenkin aina lähellä sydäntä. Sinne olisi kiva päästä syksymmällä, tällä kertaa oivan seuralaisen kanssa. Tallinna-neitsyenä (!!!!) haluaisin käydä pienellä tutustumismatkalla siellä. Tämä olisi kiva toteuttaa äidin kanssa. Onhan noita! Toki tässä on myös talvesta-selviytymis-suunnitelmana joku thaikkureissu tai vastaava. Pitää tehrä rahaa niin saa nämä kaikki toteutettuakin. Hyvä motivaattori. 

6. Suosikkipaikkasi asuinkaupungissasi?

Mä en oikein enää tiedä, mikä mun asuinkaupunkini on, mutta jos se on Helsinki, niin pakko sanoa Hietsun alue ja Eira, ja nimenomaan lenkkeily kummassakin. Espoossa luonnollisesti meidän kesäasunto. Metsä <3

7. Mikä laukku kuvastaa sinua eniten?

Ai joku merkkilaukku? En vastaa niin, vaan sanon heti, että Rimowan hopeinen matkalaukku :p T: ikuinen nomadi. 

8. Kolme suosikkibiisiä?

Rinneradion Kuvala (ikisuosikki), Eddie Vedderin Long Nights ja Björkin Isobel. 

9. Sinulle merkittävä henkilö, kenet haluaisit tavata?

Henkinen oppi-isä Israel Regardie. Googlatkaa ja yllättykää vastauksesta. 

10. Onnea on...

Mielenrauha, itsenäisyys ja sielun vapaus. Se, että joku rapsuttaa tai hieroo niskaa ja selkää. Aamukahvi. Kainalossa kuorsaava elukka. Laulaminen. Perhe. Ystävät. Blogin kirjoittaminen, blogien lukeminen. 

landeasu vol 456

Sunnuntain rentoiluasu @ kesäasunto - ja mama asukuvaajana, kiitos :)

Tässä taitaa olla eräät mun suosikit päällä: farkkuimitaatio college ja Mangon kapeat, löysät puuvillahousut. Muuten asu olisi aika tylsä, mutta särmää tuo nuo H&M ballerinat jotka on uskollisesti kestäneet koko kesäajan. 

Ostin häitä varten tämän sangen trendikkään kynsilakan...kävi tyypillisesti, ajattelin nimittäin ensiksi, että ei tule tälle värille kyllä toista käyttökertaa, mutta nyt olen täysin rakastunut! Vihreät ja siniset kynsilakat ei ole aikaisemmin kauheasti resonoineet, mutta tämä on aika nätti kameleonttimaisine hohtoineen ja kun tuota rusketustakin on vielä milli jäljellä....huoh...

pieni sunday blues

Tuntuu harvinaisen raskaalta ja vähäenergiseltä lähteä uuteen viikkoon. Eilenillalla sen jo tunsi. Vaikka päivä oli lähestulkoon täydellinen - kesäasunnolla hengailua, koko perhekunnan näkeminen saman päivän aikana, upea helle, hyvää ruokaa, paljon rakkautta - niin silti....en tiedä, syksy? Oletko se tosiaan sinä?

Tällä viikolla mua inspiroi seuraavat asiat: 

- Pukeutuminen! Ihan naurettavaa kyllä, tämä syyspukeutuminen on jotenkin ihanaa. Kesällä mä liihotan bikineissä ja siinä yhdessä maksimekossa, syksyllä alkaa kerrostelu, itsensä huivittaminen ja kivat värit. Ainiin, ja jossain vaiheessa saa vetää sen trenssinkin niskaan. Ketä mä silti huijaan. Olisin mielelläni ympär´ vuoden fläpäreissä ja maksimekossa. 

- Oma aika ja työt. Niin ihanaa kuin espoolaisomakotielämä onkin, mä fiilistelen loppuviikosta siintävää työreissua Tampereen suuntaan. Toivottavasti pääsisin myös heppailemaan. 

- Kiireenvastainen filosofia. Vaikka tekemistä on paljon, mä koitan harjoittaa zen-asennetta kaikkeen tekemiseen: valitse olennaiset asiat ja tee ne täydellisesti. Kaiken voi tehdä, mutta kaikkea ei voit tehdä. En tiedä, ehkä sitä voisi valita joka päivälle pari olennaista asiaa. Tehdä ne hyvin. Jättää muun huomiselle. Koitetaan :) Tähän EI varsinaisesti resonoi kovinkaan hyvin se, että haalin itselleni...öhhh...tavallaan kokonaan uuden työn. Aloitin homman parissa jo viime viikolla, ikään kuin kokeilumielessä. Keskiviikkona pääsen sopimaan tarkemmin käytännön asioista. Tai oikeastaan tämä on kovinkin uusvanha juttu ja on jo odottanut tulemustaan, mutta konkretiataso muuttui oleellisesti. Mulla on ollut omat ristiriitaiset fiilikseni sekä alaa että alaan sitoutumista kohtaan, mutta on tullut lähipiiristä niin hyvää rohkaisua, että ei kande ajatella liikaa. Tästä aiheesta VARMASTI enemmän myöhemmin. Parhaimmillaan se vaikuttaa ainakin päivän asuihin, jos jotain ;) Jos jotain uutta alkaa, pitää vanhaa ja aikansa elänyttä jättää pois. Sekin osa-alue on jo valittuna. 

Kahtotaan, kahtotaan. 

syyshäiden asu

Rakkaat ystävät meni naimisiin. Mieheen tutustuin työjuttujen kautta, toimi kouluttajanani jokunen vuosi taaksepäin, ystävystyttiin. Vaimo tuli samoihin kuvioihin jokin aika myöhemmin - kävi niinkin onnellisesti, että kyseinen tsubu saa olla nykyään sekä kollega että rakas ystävä, jälkimmäinen tärkeämpänä. Jos nyt ihan juoruamaan lähdetään, niin vedetään oma suhde samaan soppaan: tutustuin samaisessa koulutuksessa myös nykyiseen puolisooni. Jossain vaiheessa hänestäkin tuli rakas ystävä, sitten tärkeä mentori ja nyt jotain vielä kivempaa. Tätä vyyhtiä me eilen naureskeltiin, että kiitos, elämä, tässä ollaan ristiin rastiin ystäviä, työtovereita, kumppaneita ja ties mitä! Himmeetä. 

Olipas muuten kivat häät. Rento tunnelma ja meikäkin pääsi lauteille laulamaan jazzia. Ja hei, kerrankin asukuvaa, kiitos siipan. Kysyin kainona, että jos ei hirveästi olis vaivaa, niin kuvailla saisi asuja enemmänkin...en mä jaksa enää nolostella tätä mun tyttömäistä harrastusta. Tää ei onneksi näyttänyt asukuvaukselta, vaan perus satamafiilistelyltä.

mekko ja botski värimätsättynä!

(toi vasta valmistumassa oleva penthouse olis aika nätti city-asunto, eikö?!)

Mekon löysin H&M:sta, sen kevyt, rypistymätön materiaali, malli ja kauniin syksyinen väri oli ihan unelmayhdistelmä. Tuohon ballerinat ja jakku päälle, niin menee töissä vähän arkisempana ja juhlissa korut ja korot tuo näyttävyyttä. Tykkään myös tosta kreikkalaisesta leikkauksesta, joka nyt ei sivuttaiskuvissa korostu. Kaunis on, vaikken juuri burgundya vaatekaapissani ole hyödyntänyt ennen! Huulissa toimi tumman viininpunainen Chanelin Coco Rouge, yksi mun harvoista luksusmeikeistäni. 

ps. Jee, lisää asukuvia tulossa! Mä pääsin vauhtiin ja koitan siinä pysyä. 

kalliolle kukkulalle

Kahden tunnin yöunien jälkeen Gossip Girl, sohva ja "vapaapäivä" kuulosti nannalle. Okei, kävin illalla mustikassa, eläkeläinen kun olen, mutta silti. Sohva, I worship thee!

Siippalan takapihalla on ihana kallio. Metsätyttö on hengaillut siellä yksin ja yhdessä, kuulemma penskatkin on sinne salaa kiipeilleet. Kirjoitin päiväkirjaa ja listasin asioita joita haluan, yhtäkkiä ne tuntui kauhean selkeiltä. Toiveiden kirjaaminen on eräänlaista magiaa. 

Aika valkoista sellaista, eli ei huolta, kukin voi jatkaa päiviksen kirjoittamista kaikessa rauhassa. 

syksyisiä työvaatteita

Työvaatteet, the murheenkryyni. Ei sinänsä, mä en ole millään dresscode -alalla, kunhan olen siisti ja asiallinen niinä toimisto- ja koulutuspäivinä, joita silloin tällöin edelleen elämässä on. Mä käytän samoja vaatteita töissä ja vapaalla, mutta valitsen töihin yleensä kuitenkin ne vaatekaapin tylsimmät ja asiallisimmat releet päälle. Kauluspaidat ja vastaavat. Ja sitten kärsin. Erilliset työvaatteet tai ainakin erilainen työlook siirtää ainakin mut sellaiseen professionaaliseen moodiin. Oman persoonan ei välttämättä tarvitse loistaa vaaatteiden kautta. Silti kaipaan välillä omemman näköisiä valintoja töissä peilin ohittaessani. Tilasin tänään hervottoman satsin vaatteita ja kenkiä H&M:lta. Ihan muuten vaan, mutta myös syksyiset työvaatteet mielessä siintäen....

Tässä kuitenkin net-a-porter -inspistä omaan syksyiseen työpukeutumiseen. Setit on asiallisia, mutta niissä on kuitenkin pientä särmää. Särmää pitää olla. 

Omaan vaatekaappiin tuli uutuuksiksi mm. parit printtihousut, pari boyfriend neuletta kivoissa väreissä, musta pitsimekko ja muutama siistimpi toppi. Mekot esim. trikookankaasta ovat työsuosikkeja helppouden ja mukavuuden vuoksi. Jäykät farkut tuntuvat harvoin hyviltä päällä. Varsinkaan, jos tarvii istua junassa tai autossa pidempiä aikoja kuten mulla monesti. 

Valmennuspuolen töissä ja henkisyysteemoihin liittyvissä jutuissa tykkään olla aika luomu ja hyvällä tavalla huomaamaton. Toisaalta taas kapinoin sitä vastaan, että henkevyys = pellavamekko ja rastat, niinkuin se monesti edelleen on. Siinä on vaan sellainen tosiasia kuitenkin, että mitä lähempänä ihmisyyttä ja omaa luonnollista olemustaan ihminen on, sitä "luonnollisemmin" alkaa jopa huomaamattaan pukeutumaan. Materiaaliset asiat menettää väkisinkin merkitystään, mikä on oikeastaan vähän kurjaa ;) valaistumisen (vihaan tota termiä btw) huono puoli, kiroilee siippakin. 

Silti saa nauttia kauniista asioista, muodista, merkkilaukuista ja huulipunista! Mulle se on luomuelämän ja henkisyyden vastapaino, ikään kuin maadottava elementti. Kuitenkin se, miltä näyttää, alkaa olemaan kovin toissijainen ja banaali teema. Mitä paremmin mä sisäisesti voin, sitä nätimmäksi itseni tunnen. Niin kliseistä mutta totta! 

Yksi asia kuitenkin vaihtelee täysin fiiliksen ja vuodenajan mukaan: MEIKKAAMINEN. Viime talven elin aikalailla luomunassuillen. Kesä nyt meni pelkällä kookosöljyllä, ripsarilla ja huulipunalla. Nyt mä olen kuitenkin meikannut melkein joka aamu vaikkei olisikaan mitään menoa. Ylläpitääkseni ehkä edes pientä citygirl identiteettiä?! Uusin lempparilook on nestemäinen rajaus, ripsari ja poskipunaksi aurinkopuuteria. Lumenen Heleyttäjä ja Bobbi Brownin BB ovat myös olleet ahkerassa käytössä. Meikkaamiseen menee edelleen se alle 5min, mutta oma olo on freshimpi. Meikkasin jopa viime sunnuntaina ennen puistoonlähtöä, voi luoja sentään...Päätin nimittäin, että haluan olla kivannäköinen espoomutsi. 

Tällä 12 vuoden ikäerolla mun on myös vähän pakko tälläytyä. 

Muuten näyttää siltä, että isi tykkää au pairista vähän liikaa. 

oho, tulipa ihan vahingossa liikuttua...

Viime viikko oli aikalailla täydellinen treeniviikko omasta näkökulmastani. Sen olisi kruunannut oikeastaan vain piipahdus salilla, mutta tiukat aikataulut ja se, että mies joutui lainaamaan mun autoa, esti tämän. No, tällä viikolla. Mun liikuntahistoriastani voi muuten lukea kattavemman katsauksen TÄÄLTÄ. Itseni liikuttaminen tavalla tai toisella kuuluu mun elämääni. Aikaisemmin motivaattorina oli ennemminkin ulkonäkö tai kisatavoitteet (ts. se sikspäkihtävä maha ynnä puolimatkan triathlon tahi vastaavat...), nykyään OLO. Ja näköjään enenevissä määrin tuo ulkoilma, hittolainen! Mä olen niin lande, niin lande...

MA   35min kevyt iltajuoksu
TI      2h heppailua
KE    lepo, sisäreidet tulessa
TO    45 min powerwalk (huom! yritin päästä espoossa salille mutten löytänyt koko hiton mestaa :(:()
PE    2h ratsastamista plus tallitouhut, jalkojen päällä viitisen tuntia
LA    koko päivän totaali kooma, heh, silti vajaan tunnin iltakävely lasten kanssa, tein verryttelymielessä hyppyjä, kyykkykävelyä etc etc.
SU    aamulla tunti puistossa lasten kanssa (ojentajapunnerruksia, juoksupyrähtelyjä, akrobatiaa, tasapainoilua, kiipeilyä, kävelyt puistoon ja takaisin...), illemmalla tunti mustikanpoimintaa vaikeassa maastossa, eli kävelyt metsään ja siellä rinnettä ylös alas - aivan loistava hyötyliikuntapäivä!!
MA   20 min juoksua ja trampoliinilla pomppimista (puuh!), 20 min punnerruksia, vatsoja, ojentajia oman kehon painon avulla.
TI     eli tänään juosten maitokauppaan ja takaisin, yhteensä puoli tuntia. Illalla ois kiva päästä salille.

Mulle ihan huikea tuntimäärä sekä varsinaista treeniä että todella tehokasta hyötyliikuntaa! Ei ihme, että ruokakin maistui poikkeuksellisen hyvin (= paljon). Talleilla olin yhteensä noin 10h ja vaikkei se jatkuvaa ratsastamista olekaan, liikuttua, nosteltua, juoksenneltua etc etc tulee todella paljon. Pelkkä ison hevosen harjaaminen ja kavioidenputsaaminen saa hien sopivasti otsalle! Muutenkin tämä elämä on mahdollistanut välillä kiireisemmästä aikataulusta huolimatta helpon treenaamisen. Joko heitän ex-tempore lenkkarit jalkaan ja pyrähdän ovesta ulos mitä parhaimpiin lenkkimaisemiin tai venyttelen, joogailen ja teen vatsalihaksia illalla leffaa katsoessa. Haluaisin myös mun pyörän kuntoon ja tänne OKT:lle. Voisi heittää pidempääkin PK lenkkiä mikä ei välttis juosten ole aina mahdollista. Hevostelujen vuoksi tein taktisesti ja vältin pitkiä juoksenteluita. Ihan energiansäästömielessä. 

Aivan loistoviikko kertakaikkiaan, tätä tämä liikkujan elämä parhaimmillaan on!! Uh <3

ps. en uskalla luvata, etteikö blogi ottaisi tuota heppasisältöä enemmän ja enemmän... ;)
pps. koska-mä-saisin-kuvailtua-asukuviakin?!?!?! ai mitä asuja, nytkin hengaat pelkässä ruutupaidassa...

ryökkiöittäin koruja

Rannehelyissä ja sormuksissa on vallinnut viime aikoina enemmän on enemmän -meininki. Mä olen koko ajan tykännyt taitavista koruyhdistelmistä, ja käytin itsekin aiemmin kelloni kanssa paria lisähelyä siinä rinnalla. Kelloparka hukkui ystävieni rakennustyömaalle, toinen lisäkoru siinä rinnalla. Katselin viime kaupunkikierroksella uutta kelloa, mutta en raaskinut vielä miettiä ostamista. Joko säästän hetken mieluista varten tai sitten bongaan jonkun kivan ja edullisemman jostain. Kello on kuitenkin aika must. Koruna ja käyttöesineenä. Hopea-kultainen olisi kaikista magein vaihtoehto, mutta olen ihaillut Korsin luunväristä jättikelloa vaikkei tuo "blogikello" muuten kauheasti iske. Se nyt vaan olisi blondille aika täydellinen väriltään!

Rannekoruja en ole oikein koskaan osannut käyttää, mutta ilman sormuksia en osaa olla. Vakisormuksia mulla on ollut yleensä vain tuo yksi, vaikka ehdinpä parin vuoden ajan vihkisormustakin käyttämään. Sen suunnittelin itse ja korumuotoilija-kultaseppä tuttava valmisti sen. Valkokultainen, mustalla timantilla varustettu sormus on edelleen tallella ja usein jopa käytössä, mutta tehty kuitenkin nimenomaan sitä vasempaa nimetöntä silmälläpitäen :)

Tällä hetkellä sormista löytyy kuitenkin allaolevat kaverit, stacking ringsit uusimpina: 

Stäksit on Hennesistä, muut ikivanhoja sukukoruja. Oikean käden nimettömässä olevat ovat keltakultaa, mutta mä jotenkin tykkään nykyään hopeisen ja kultaisen tyylikkäästä yhdistelemisestä. Sopivan bohoa :)

Korupostauksen tekeminen tuli mieleen tänään Pinterest -kansioitani selaillessa. Rannekilluttimena toimii kabbala-nauha, enkä muuta oikein kaipaakaan. Vakkarikaulakoruni sai muutama päivä sitten seurakseen aurinkokiven ja möllykkä on sen verran iso, että en kaipaa ranteita täyteen armcandyja vaikka moisia onkin kiva netissä ihailla!

Loppukesän valo meets hippilapsen haikeus

Joutsenlapset on jo aika isoja. 

Omenat makeita. 

Mustikoita on vielä paljon. 

Silti...

Mä en haluaisi tämän päättyvän, mutta pitää päästää irti. Pian se taas alkaa alusta. 

Aamiainen - tai vaihtoehtoisesti kuinka pilata se

Luulisi vanhan tietävän paremmin. Laitoin aamulla kahvit tulille, penskoille aamupalasetit pöytään ja sekoitin itselleni pensasmustikka-banaani-viinirypäle-protskupudding-turkkijugu-maca/ashwa -setin aamiaiseksi. Hyvää, sanoo moni. Olihan se tavallaan juu, mutta en tiedä...onkohan siellä ruudun toisella puolella muitakin, joille aamiaisen pyhyys liittyy elimistön huonoon vastaanottokykyyn ja sen aiheuttamiin makumieltymyksellisiin ratkaisuihin, joita ei kannata lähteä kyseenalaistamaan? Koskaan.  

Mä tarviin kuivaa paahtoleipää juustolla ja vahvaa kahvia. Suolaa, kofeiinia, rapeutta. En vitamiineja, en mehukkuutta. Vaikka kasvisvoittoisesti muuten syönkin, niin aamupalalla tämä ei onnistu. 

Miksi miksi miksi mä melkein pilasin herkän sunnuntai-onneni syömällä terveellisen aamiaisen?

Seuraus: kuvotus ja itseinho. Ei enää ikinä. Ihan kun mä puhuisin vähintään heroiininkäytöstä. 

Kahvi on hei se aamun pointti. 

Se rituaalinomainen hetki, kun kone valmistellaan, maito lämmitetään, valitsen kupin...se on mun oma pyhä messuni. Paras kahvi tulee mutteripannulla ja kevytmaidolla. Sekoitussuhde 60/40, eli vahvaa pitää olla. Latte on liian mietoa, Parisienneen tehty cafe au lait on tokaparas vaihtoehto. 

Viimeiset pari kuukautta olen juonut aamuisin tummapaahtoista suodatinkahvia. 

Kaikkea sitä rakastunut nainen tekee...

Mutta mä vähän luulen, että tänne ostetaan kohtuupian mutteripannu ja purkki espressoa. 

Monessa asiassa voi joustaa, omaksua uusia toimintamalleja, kompromissata. 

Kahvi ei ole sellainen. 

Mitäs muuta mulle?

Tatuointikuume <3

Treeni-intoa riittää

Ens viikko tehdään ahkerasti musahommia

Syksy innostaa mua. Ei kylläkään vaatemielessä. Tarvisin kyllä treeni- ja tallivaatteita. 

Enemmän hyvää.

Elin aivan loistoelämää viime talven. Koko kirjon sitä, mitä voi sitten myöhemmin kauhistella keinutuolissa, että herramunjee...oliko se arki joskus sellaista? Tein kaiken täysillä tietäen intuitiivisesti, että se vaihe ei kestä loputtomasti.

Hengasin yömyöhään kavereiden luona parantamassa maailmaa. Heräsin kuudelta lukemaan psykkaa. Lauloin tuntitolkulla, sain kolmelta keskiviikkoyönä pianistiltani "tuu laulaan karaokee!" -tekstareita. Hengasin ystäväni baarissa tutustuen kaiken maailman muusikkohampuuseihin. Lauloin stemmassa Finlandiaa Annankadulla. Deittailin jonkin verran etsimättä ketään sen kummemmin. Tutustuin varmaan kymmeniin uuteen ihmiseen, sain ihania uusia ystäviä. Treenasin bootcampia vielä tyhjähkön olohuoneeni lattialla kuin pieni hirvi. Matkustin Venetsiaan porukoiden luo, join kärvistellen Spritzereitä aamupäivällä. Työskentelin ihan muissa kuviossa parin kuukauden ajan, parantelin auttamistyössä muodostunutta miniuupumusta. Odotin tietoa siitä, että kutsuuko ulkomaat pariksi vuodeksi. Petyin aika monta kertaa erinäisiin juttuihin, karvaasti pariin ihmiseen. Suutuin ja sovin. Lähennyin erään rakkaan ystäväni kanssa, enkä voinut kuvitella elämää ilman häntä. Pari ystävyyttä lopahti tai muutti radikaalisti muotoaan. Koin ystäviltä sekä todellista hyväksyntää että suoranaisen kiroamisen. Pelkäsin pikkuisen tulevaisuutta, sillä kaikki näytti yhtäkkiä kovin epävarmalta. Uuvuin opiskeluun, istuin maalla pienen kallion päällä ja epäilin hetken ajan kaikkea. Itkin useaan otteeseen silkasta väsymyksestä. Kohtasin sellaisia asioita silmästä silmään etten jälkeenpäin enää ollut sama ihminen - hyvässä mielessä. Silti nautin, nautin, nautin. 

Aika aikaansa kutakin. Nykyään mun mielestä ainoa tapa elää on elää sitä vaihetta täysillä, mikä päällä on. Onhan se haasteellista mikäli mielessä siintää jo joku tuleva asia, tuleva haave, kaiken maailman tavoitteet. Niitä on nytkin mieli täynnä. Mutta en mä enää osaa ajatella, että mitään pitäis enää saavuttaa. Oon jo saanut kaiken <3 Pitkälti siksi, että oon aina uskaltanut haaveilla lisää. 

Alkukesästä olin yksin mökillä, vietin kesän ensimmäistä rantasaunahetkeä. Kaikki oli hyvin, kevään kiire ja kaikenmaailman päsmäröinti onnellisesti takana. Siitä illasta alkoi oikeastaan taas ihan uusi luku omassa elämässä....näin, kun jälkeenpäin ajattelen. 

Tähän teemaan ne uusimmat haaveetkin liittyvät. Omat ja yhteiset, mutta joka päivä täytyy kuitenkin muistuttaa itseään siitä, että TÄMÄ HETKI ON HYVÄ (paras) TÄLLAISENÄÄN. Moni haave on toteutunut, jopa ne jotkut lapsuudenunelmat. Tai eilen oli ainakin ihan hillittömän hassua huomata, miten mun lapsuuden/nuoruudenvisiot on toteutuneet jo lähes kuvasta kuvaan. Mä varmaan leikin just jotain seuraavanlaista skenaariota ;)

Klo 16.30. Takana koulutustyöt, joiden jälkeen seison ratsastussaappaissa tallin aitaukseen nojaillen. Hoidetaan karvaiset ajopelit kuntoon, laukataan pellolla. Koska mä olen viimeksi laukannut?! Pellolla en ikinä. Freedom 5.0. Moikataan kuutta uutta pollea. Tyypit on niin nuoria, ettei niillä vielä edes ratsasteta. Uteliaina tulevat moikkaamaan meitä ja vanhempia hevosia. Mietitään frendin kanssa, että mikä valittaisiin jos voitaisiin. Ollaan kuitenkin suurin osa illasta ihan vaan hiljaa ja keskitytään maisemiin ja alla löntystelevään elukkaan. Jotta oltaisiin kunnon heppatyttöjä niin pikkuisen puhutaan pojistakin, mut ihan vähän. Autetaan erään toipilaspollen omistajaa viemällä kaveri riimukävelylle. Mun hoitorutiinit on semisti kadoksissa. Laitan pojan kuntoon, vien takaisin tarhaan, mutta heebo jää roikkumaan porttiin kiinni, pää kenossa aidan välissä. Läpsin toista kankulle, mutta tyyppi ei liikahdakaan. Olin unohtanut syöttää reppanan, jolla oli aika selkeänä mielessä tuo elämän marssijärjestys, toisin kuin mulla. Sori <3 

Klo 21.15. Auton lattia näyttää juuri niin siistiltä kuin pitääkin, smoothiepurkkeineen ja paskasine saappaineen. Ajan sateessa kotiin ihan totaaliväsyneenä, mutta onnellisena, tulee jo ikävöiviä tekstareita. Äkkiä aamumaitoa ABC:lta.

22.00 Kissa nuuhkii ihmeissään hevoselta tuoksuvaa naista. Toinen kolli haaveilee jo omista hevosteluista. Yksi jakso teini-iän lempisarjaa, Roswellia. Muistaako kukaan muu sitä enää?! Liz ja Max <3 Pianisti lähettää uuden sävellyksensä, mä mietin pienen hetken sanoja ja sovituksia ennen kuin sänky kutsuu. Aamulla ei ole herätystä. Heppaleikit vaihtuu kotileikkeihin. "Tää olis nyt tällainen espoolaismutsi..."

Tällä hetkellä toivon ja haluan, että homma jatkuu juuri tällaisena. 

Enemmän elämistä. Enemmän hyvää. Enemmän musiikkia, enemmän eläimiä, enemmän penskoja.

Enemmän sellaista työtä joka ei tunnu työltä. Enemmän ihmisiä ja enemmän rakkautta. 

Enemmän tatuointeja! Enemmän ulkonaoloa. Enemmän kaikkea sitä, mistä sielu diggaa.

Vähemmän sitä, mitä "pitäisi" olla/tehdä/ajatella.

enemmän vapautta <3

Ruokia

1. Tonnikala-tankopapu-tomaatti-basilika -salaatti öljyllä ja siirappibalsamicolla
2. Siipan tuoma vegefutolounas. Bless that man!
3. Äidin tekemää superkasvisruokaa: marinoituja zuchineja, kapris-perunasalaatti, marinoituja porkkanoita ja kaurasämpylää.
4. Appelsiini-pinaatti-mustikka-banaani-ashwagandha -smoothie
5. Yritin olla terveellinen ja söin aamupalaksi puuroa ja marjoja....yyh, mä en kestä terveellisiä aamupaloja :/
6. Pommac-mehujää, mmmmh....

Hei, tällainen blogi, kun http://www.mynewroots.org/site/ on aivan ihana <3 Inspiroi tekemään hyväätekevää ruokaa!

Hevoskuiskaajatar

Työt odottaa, mutta en malta olla kirjoittelematta hetken aikaa eilisestä

Kuten mainostin, illalle oli jännät suunnitelmat: paluu heppatytöksi <3

Harrastin kouluratsastusta parin vuoden ajan teini-ikäisenä. Sen jälkeen mulla oli pari hoitohevosta, kuumaverinen ex-ravuri ja inhaluontoinen suomenheppa. Olin vähän liian pieni ja arka puuhailemaan heidän kanssa, mutta oli se ihan opettavaista. Kai ;) Tämän jälkeen osa-omistin hetken aikaa issikkatyttö Flugan, joka olikin nalle hevosenvaatteissa. Jouduin kuitenkin lopettamaan koko harrastuksen...muutama vuosi meni ihan ookoosti, mutta varsinkin muutaman viime vuoden ajan kaipuu hevosten pariin on ollut yllättävän voimakas. 

Olen aina haaveillut siitä ajatuksesta, että voisi omistaa tulevaisuudessa pari eläkeläisheppaa. Vaikka yhdessä jonkun toisen kanssa. Ratsastaminen on ihan kivaa, mutta tallipuuhailut ja hevosten hoitaminen on aina ollut se mun juttu. Kun ystävä pyysi tsekkaamaan vuokraissikkaansa siinä mielessä, että voisinko mäkin jatkossa vuokrailla häntä, oli heppaunelmat taas astetta konkreettisempia. Kas kummaa, kun en ollut vanhoja ratsastussaappaitanikaan myynyt ;) Kiitos, maailmankaikkeus, heh...

No olihan se aivan ihanaa. Meinasi tulla itku siinä vaiheessa, kun sain pussailla issikkamörön korvaa. Nyyh!!!

Selkään päästessä totesin, että kaveri ei ole mikään herkkähipiäinen kouluheppa, johon olen aiemmin tottunut, mutta oikeastaan sellainen yhteinen kehittyminen tuntuu nyt ihan hauskalta ajatukselta. Luonnolliset hevosmiestaidot, yhteyden saaminen tuohon luontokappaleeseen, luottamus ja oppiminen, oppiminen, oppiminen houkuttaa. Ainoa, mistä tämä aikaa- ja rahaavievä ratsastus on nyt kiinni, on mun aikataulut :/ Keikkaluontoiset työt ja hevostelu ei ole mikään paras pari. 

MUTTA...

Asioilla on tapana järjestyä

Ja jos ei nyt, niin joskus

Tulipahan testattua, että rakkaus roihuaa edelleen ja syvästi

mutta katsokaa nyt mua.... <3 

Salaisuus: aion kuitenkin testata tänä vuonna, säässä kuin säässä, pirteänä ja väsyneenä, kiireisenä ja joutilaana, sen, kuinka tiiviisti tähän elämään voisi sukeltaa. Tuolla talleilla on parikin henkilöä, joilta on mahdollista ottaa yksityistunteja. Ja siippakin haaveilee heppaelämästä. Hitto sekin vielä!!!