Luulisi vanhan tietävän paremmin. Laitoin aamulla kahvit tulille, penskoille aamupalasetit pöytään ja sekoitin itselleni pensasmustikka-banaani-viinirypäle-protskupudding-turkkijugu-maca/ashwa -setin aamiaiseksi. Hyvää, sanoo moni. Olihan se tavallaan juu, mutta en tiedä...onkohan siellä ruudun toisella puolella muitakin, joille aamiaisen pyhyys liittyy elimistön huonoon vastaanottokykyyn ja sen aiheuttamiin makumieltymyksellisiin ratkaisuihin, joita ei kannata lähteä kyseenalaistamaan? Koskaan.
Mä tarviin kuivaa paahtoleipää juustolla ja vahvaa kahvia. Suolaa, kofeiinia, rapeutta. En vitamiineja, en mehukkuutta. Vaikka kasvisvoittoisesti muuten syönkin, niin aamupalalla tämä ei onnistu.
Miksi miksi miksi mä melkein pilasin herkän sunnuntai-onneni syömällä terveellisen aamiaisen?
Seuraus: kuvotus ja itseinho. Ei enää ikinä. Ihan kun mä puhuisin vähintään heroiininkäytöstä.
Kahvi on hei se aamun pointti.
Se rituaalinomainen hetki, kun kone valmistellaan, maito lämmitetään, valitsen kupin...se on mun oma pyhä messuni. Paras kahvi tulee mutteripannulla ja kevytmaidolla. Sekoitussuhde 60/40, eli vahvaa pitää olla. Latte on liian mietoa, Parisienneen tehty cafe au lait on tokaparas vaihtoehto.
Viimeiset pari kuukautta olen juonut aamuisin tummapaahtoista suodatinkahvia.
Kaikkea sitä rakastunut nainen tekee...
Mutta mä vähän luulen, että tänne ostetaan kohtuupian mutteripannu ja purkki espressoa.
Monessa asiassa voi joustaa, omaksua uusia toimintamalleja, kompromissata.
Kahvi ei ole sellainen.
Mitäs muuta mulle?
Tatuointikuume <3
Treeni-intoa riittää
Ens viikko tehdään ahkerasti musahommia
Syksy innostaa mua. Ei kylläkään vaatemielessä. Tarvisin kyllä treeni- ja tallivaatteita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentointi on blogin pitämisen suola, kiitos!